Nykyään työtä tehdään tietokoneella, useiden ohjelmien avustamana. Puhelin on siinä toisessa kädessä, toisessa hiiri. On kokouksia, asiakastapaamisia, jatkuva sähköpostin tulva. On kiire. Nykyajan työ stressaa, etenkin kun tiukan tahdin ja kovien vaatimusten lisäksi YT-kynnys on matala ja ovella jonossa koulutettua korvaajaa.
Kun mukana roikkuu, on usein olo että pitää saada pää rauhoittumaan. TV imaisee helposti mukaansa, mutta kun boxin laittaa kiinni illan tullen päässä surisee yhä. TV on helppo vaihtoehto, mutta ei kunnollinen. Entä alkoholi sitten, tätähän Suomessa käytetään paljon. Tehoaa kyllä, mutta kaikki tietävät pitkäaikaisvaikutukset, hetken hurmaa.
"Lukeminen kannatta aina", tämän kuulin lapsena telkkarista. Totta varsinkin jos on valinnut teoksen oikein. Kirjalla on ihmeellinen voima imeä omaan maailmaansa ja saada pää tyhjenemään. En ole kovin usein nukahtanut alkuillasta tv:n ääreen mutta kirjan ääreen useasti. Lasten ollessa pieniä nukahdin monesti kesken iltasadun ja lapset joutuivat herättämään lukemaan sadun loppuun. Kirja rentouttaa tehokkaasti.
Toinen usein käyttämäni tapa on pasianssi, 52 pahvilappua saa nopeammin hyvän olon kuin mikään teollinen lääke. Pasianssi perustuu varmaan siihen että se on yksinkertaista, se vie hetkeksi kaiken huomion ja siinä saa helposti onnistumisen tunteen. Kun kyllästyy tavalliseen pasianssiin voi kokeilla muita versioita. Käsitöiden tekemisellä on kuulemma sama vaikutus, valitettavasti en osaa kutoa, saati virkata.
Ehdottomasti nopein lääke on nauru, sillä lähtee jopa jännityspäänsärky hetkessä. Nauramisesta on vaan tullut nykyään hirveän vaikeaa. Aikuisena ei enää kutia, pikku-Kalle-vitsit ei naurata ja liian harvoin näkee aidosti hyvän komedian. Aikuisena myös hillitsee itseään, varoo ettei naura väärässä kohdassa. Voitaisiinko nauramisen lisääminen kirjata johonkin hallitusohjelmaan, kirjastolaitos on jo ja pelikortteja on helppo hankkia! Naurun lisäämisellä suomalaisten ryppyotsien hyvinvointi nousisi varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti