oma väri, loma ja elämä

Hei kaikille! Ajattelin pitää pienen kesätauon, vähän niinkuin lomaa blogista. Oli kamalan paljon kaikkea tekemistä puutarhan, perheen ja työn kanssa ja sitten olikin jo syksy pitkällä. Nyt kun sato on korjattu ja illat pimenee on taas aikaa kirjoittaa.

Hiusprojekti on edennyt kesän aikana kivasti, itseasiassa projekti on valmis! Ei ole enää lainkaan hiusväriä päässä. Viimeisen kampaajakäynnin jäljiltä tukka on toki aika napakan polkkamittainen. Käsittämätöntä että minulla on hyvänvärinen ja hyväkuntoinen tukka ihan itsestään.

Elämä hymyilee muutenkin, työkuvioissa on tullut pieniä kivoja muutoksia. Uudet työkuviot ovat stressittömämpiä ja koen että olen menossa pitkän tuskailun jälkeen oikeaan suuntaan.

Tavataan taas pian!

Kuumeilua

Kesän korvalla on liikkeellä kaikenlaista kuumetta,  päiväkodissa on tietysti ihan tavallista nuhakuumetta tarjolla, mutta aikuisille onkin sitten useampia variaatioita tyrkyllä. Ainakin seuraaviin kuumeiluihin olen törmännyt: Yhdellä ystävällä on vauvakuume ja toisella matkakuume, lisäksi yhdellä työkaverilla on moottoripyöräkuume ja toisella autokuume. Kuumeilu aiheuttaa ihmisessä vakavia oireita, se haittaa keskittymistä muihin asioihin, vie yöunet ja vapaa-aika kuluu selaillessa alan julkaisuja ja nettisivuja. Ihmisen valtaa pakonomainen tarve saada kuumeen kohde ja hullun kiilto silmissä etenemme lähemmäs haluamaamme.

En ole pekkaa pahempi, minullakin on kuume, nimittäin kanakuume. En edes tiennyt että tälläinen  on mahdollista saada ja aika huvittuneiksi olen kanssaihmiset saanut kun olen tästä kertonut. En voi kuitenkaan itselleni mitään, haluan kanan tai pari ja komean kukon. Tarkemmin ajatellen tämä on ihan luonnollinen jatkumo omavaraisuuteen pyrkiessä ja sopii hyvin eläinrakkaalle luonteelleni. Vähän jo kanalan piirustuksia suunnittelinkin ja tästä voisi tulla sopiva projekti ensi kesälle.Tämän kesän projektit on jo lukkoon lyöty, tarkoituksena on  saada muutama marjapensas lisää sekä uusi liiteri.

Tällaista tällä kertaa, kot kot vaan kaikille lukijoille!

Kulutuskriittiseltä planeetalta päivää!

Joku vuosikymmen sitten kohistiin kuinka naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista, esiin tuotiin sukupuolten välisiä käyttäytymiseroja. Minusta tuntuu aika usein että olen vielä joltain aivan muulta planeetalta, ainakin kulutuksen suhteen.

Viime aikoina olen osallistunut keskusteluihin erilaisissa tilaisuuksissa ja kokoontumisissa. Mukana on ollut ikäisiäni kouluttautuneita ja työssäkäyviä ihmisiä. Mistä he puhuvat, no siitä mitä he haluavat ja mitä aikovat ostaa seuraavaksi. Kuluttaminen on ilmeisesti joko helppo puheenaihe tai sitten ihmiset ihan oikeasti haluavat vain ostaa, ostaa ja ostaa. Aika usein tyydyn seuraamaan hiljaa vierestä näitä keskusteluja, mutta joskus on kiva kertoa oma ajatus, siis se etten aio hankkia tätäkään puheenaiheena sillä hetkellä olevaa tuotetta. Ihmiset menevät tästä ihan oudoiksi, he alkavat hullunlailla perustelemaan sitä miksi heidän (ja myös muiden) on aivan välttämätöntä ostaa se tuote ja vetävät muut samanmieliset mukaan niin että jään mielipiteineni yksin. On ilmeisen outoa jos ei halua koko ajan ostaa kaikkea mahdollista mitä keksitään myydä.

Tässä muutamia yleisimpiä asioita joita muut ovat viime aikoina himoinneet, minä en:

• Uusi auto, itse mietin kuumeisesti kuinka pääsisin omastani eroon
• Uusia vaatteita koska vanhat on jo pois muodista, itselläni on koko kaappi täynnä ehjiä vaatteita ei tarvitse siis vaivautua.
• Uusia meikkejä, ainakin kynsilakka, meikkivoide, hajuvesi ja aurinkovoidetta. Minä pysyttelen varjossa ja kynnet saa olla ihan naturel.
• Kännykkä. Pakko saada uusi, edellinen on jo vuoden vanha ja siinä ei ole nopeinta webbiliittymää. Tunnustetaan olen harkinnut tätä itsekin, tosin ihan perusmallia. En kuitenkaan siksi että pitäisi päivittää uudempaan vaan koska kuulokkeessa on välillä omituista rätinää, toivottavasti kuitenkin pärjään nykyisellä vielä tovin.
• Muu elektroniikka kuten televisio, tietokone ja pelikonsolit. Jätän väliin nämäkin, ovat epäkäytännöllisiä kasvimaalla.
• Matka, "Oltiin talvilomalla Thaimaassa ja tää kevät on ollut niin rankka että mietittiin miehen kanssa kesälomaksi jotain kivaa reissuu, mut ei osata päättää mentäiskö tänä kesänä Kreikkaan vai Italiaan". Suomessa on kesällä lämmintä (ainakin lämpimämpää kuin talvella) ja aurinkokin paistaa läpi yön, enkä ole edes viitsinyt stressata viime aikoina.

Ostamattomuudessa on monia hyviä puolia, tässä muutamia:

• Jää rahaa säästöön, voi hymyillä matkalla pankkiin
• On aikaa. Aika usein minulta kysytään miten ihmeessä ehdin tehdä kaiken sen mitä vapaa-ajallani puuhailen. Ajankäytön tehokkuuden lisäksi minulla menee todella vähän aikaa ostoksiin, kun en luuhaa shoppailemassa.
• Ei tarvitse hävittää tavaraa. Muut tuskailevat myös sitä kuinka heidän pitäisi taas raivata kaappeja, varastoa, lastenhuone, minun ei tarvitse kun ei ole mitä raivata.
• Luonto säästyy ja saa hyvän omantunnon.

Ja vielä yksi kuluttamiseen liittyvä hauska hehkutus:
Ystävätär kehui takkiaan miten se oli ollut tosi kallis ja siksi laadukas, oli jo seitsemättä vuotta käytössä. Olin hiljaa vieressä Halpahallin kahdeksan vuotta vanhoissa farkuissa ja jonkun marketin kymmenen vuotta vanhassa takissa. Molempien ostohinta yhteensä 30€, olivat nähtävästi kestäneet ihan yhtälailla.

Olenko planeetallani ihan yksin vai missä ovat kaikki muut kulutuskriittiset ihmiset?

Luulitko olevasi kriittinen kuluttaja, markkinat löysivät sinut jo

Emme tarvitse sitä kaikkea tavaraa mitä meille tyrkytetään. Ihminen pärjää paljon vähemmälläkin. Kun vähentää kuluttamistaan ja lakkaa ostamasta, on yllättävää ettei rahaa jää säästöön yhtään aiempaa enempää vaikka tulot olisivat samat. Hitaampaan elämää tavoitellessaan on tarjolla paljon tuotteita ja palveluita joihin voit käyttää vapautuneet rahasi. Markkinamiehet ovat hyvin kuulolla mitä downshiftaavat naiset haluavat. Tässä muutamia viime aikoina kasvaneita kulutustapoja, joihin moneen olen itsekin sortunut.

Omavaraisuus ja puutarha

Halu tietää mistä ruoka tulee, varmistaa ruoan alkuperä ja puhtaus. Tästä on seurannut puutarhakauppojen lisääntyminen sekä isoina marketteina, että nettikauppoina. Puutarhavälineisiin, siemeniin ja taimiin saa upottua rahaa niin paljon kuin haluaa. Saatavilla myös kirjallisuutta, neuvontaa ja kursseja.

TSI ja käsityöt

Kun olin lapsi, äitini ja monen ystävieni äidit ompelivat vaatteet meille, koska se oli halpaa. Myös nykyisin on trendikästä tehdä itse omannäköisiä vaatteita ja tuunata vanhoja. Tämän seurauksena on tullut paljon erilaisia nettimyymälöitä vanhojen kivijalkaliikkeiden rinnalle. Onko ompeleminen ja materiaalit halpoja, eivät ole. Kankaat maksavat moninkertaisesti enemmän kuin valmis vaate kaupassa. Itse tekeminen on kivaa, mutta kallista.

Ruoka ja kokkaus

Ruokaa rakkaudella, luomusti ja parhaista raaka-aineista. Toki, sanoo elintarviketeollisuus. samalla kun olutlitran hinta on laskenut maitoa halvemmaksi ja monet valmisateriat euron pari, maksavat raaka-aineet enemmän kuin ikinä, ainakin luomu, reilu-kauppa, kala jne. Tiedetään, että näiden tuottaminen on kalliimpaa ja markkina on kapeampi, mutta oma järjenjuoksuni ei pysty käsittämään kokonaan tätä. Kuinka Norjassa pyydetyn kalan kuljettaminen kaukoitään perattavaksi ja tuominen takaisin kalapuikkona pakasteena voi olla kilohinnaltaan halvempaa kuin kotimainen tuore kala, kuinka ahneita kalastajat ovat?

Koti ja sisustus

Koska et enää matkusta tai juokse shoppailemassa, olet varmaan paljon kotona? Tähän apuaan tarjoaa huonekaluliikkeet, mainostelevisio, kirjakustantamot, lehtitalot ja aina reilu rakennusteollisuus. Kyllähän elämän tärkeimpään sijoitukseen kannattaa satsata, eikö? Ikinä ei ole ollut näin kalliita asuntoja ja näin paljon design-huonekaluja.

Henkinen tasapaino

Pehmeälläkin puolella osataan vastata hidastajan huutoon. Haluatko itsesi kuntoon ja balanssiin? On terapiaa, life-coachingia, kursseja, koulutuksia, kirjoja, lehtiä ja lukematon määrä luontaisvaihtoehtohoitoja.

Mihinköhän sitä laittaisi tänään rahansa? Ostamisesta kokonaan kieltäytyminen ja lainaaminen tuntuvat ainoalta tavalta juosta karkuun markkinavoimia.

Kaikki onkin jo keksitty

Kun aloin painia päämäärättömänä ja väsyneenä hankalassa elämäntilanteessa aloin oivaltaa uusia asioita. Ne koskivat kohtuullisuutta, hitaampaa tapaa elää ja kaikkinaisen tasapainon sekä uuden suunnan etsimistä. Mutta kappas, eipä tämä ollutkaan uutta, mitä enemmän kahlaan kirjoja, lehtiä ja internetin palstoja sitä enemmän löydän kaltaisiani ja kun keksin uuden ajatuksen on se kirjoitettu jo vuosia sitten.

Taitaa olla niin että sitä näkee aina ne asiat jotka ovat itselle ja omalle kehityskaarelle tärkeitä. Ihan niin kuin silloin kun aloimme toivoa lasta aloin yhtäkkiä nähdä joka puolella lastenvaunuja ja vauvamahoja. Erikoista miten voi olla sokea niille asioille joita ei ole valmis vastaanottamaan ja kuin salamaniskusta ne ympäröivätkin sinua joka puolelta.

Jos nuorena luulinkin aikuisuuden olevan sitä että ollaan valmiita ja kaikki oppiminen päättyy, alan oivaltaa olleeni väärässä. Opeteltavia asioita taitaa olla loputtomasti ja opit juuri sen mikä on tarpeen kulloinkin.

Ihanasti sanottu: Luin lapsille iltasaduksi Thorbjörn Egnerin "Kasper, Jesper ja Joonatan- Kolme iloista rosvoa"-kirjaa siinä oli kohta mikä kuulosti valloittavan ihanalta. Kohdassa jossa vietetään Kardemumman päivää sanotaan "Aurinko paistoi ja talot oli koristeltu kukkasin ja lipuin ihanassa suvisäässä. Lapsilla oli lupaa koulusta ja aikuisilla oli lupaa itsestään." Minäkin haluan lupaa itsestäni!

Miten voi syödä hyvällä omalla tunnolla?

Yksi lempiohjelmistani on Tanskalainen maajussi (FST5 perjantai iltaisin ja uusinta lauantaina päivällä). On ihana seurata taitavaa ihmistä, joka on hyvin lähellä saavuttaa täydellisen omavaraisuuden. Omavaraisuus on yksi haaveistani. Kuolisin kuitenkin nälkään jos joutuisin elämään kuten Frank, koska viherpeukaloni on toistaiseksi ollut keskellä kämmentä. Viime kesän sadolla olisi tuskin eletty joulukuuhun saakka.

Toinen syy miksi kuolisin nälkään on, että Frankin tilalla myös kaikki liha tuotetaan itse. Eläinten hoitaminen sujuisi epäilemättä, mutta en pystyisi hyväsydämisyyttäni tappamaan yhtään eläintä. Minusta on hienoa että se liha minkä syö kasvaa hellästi ja hyvinvoiden, ja sitä tuotetaan vain sen verran mitä tarvitaan. Itse en kuitenkaan pystyisi, syömään eläintä joka on kasvanut kanssani. Onkohan siis ihan oikein syödä myöskään lihaa jonka joku muu on tappanut puolestani.

Siispä pohdin pitäisikö minun ryhtyä kasvissyöjäksi. Sehän on edullista ja kestävän kehityksen kannalta kannatettavaa. Mitä jos söisi vain sitä lihaa minkä voisi itse tappaa. Ahvenelta voisin kolkata tajun ja perata soppaan. Kalaa voisin siis syödä. Munia ehkä myös, jos kana saisi kuolla vanhuuttaan. Lehmät, siat ja muut isot nisäkkäät jäisivät kyllä automaattisesti laskuista pois.

Toistaiseksi jauhelihapakkaus on tuntunut turvallisen kasvottomalta, mutta jos joutuisin Frankin tilalle minulle jäisi käteen vain kala, muna ja porkkana. Pitää vähän sulatella tätä.

Ilman oleminen on ilmaista

Olen monesti aiemmin tuskaillut sitä kuinka kaikki on niin kallista, koko ajan pitäisi tehdä enemmän rahaa että saisi sen mitä haluaisi hankkia. Siksi olen päättänyt keskittyä vain sellaiseen mitä välttämättä tarvitsen. Aina kun havahdun ” tämän haluaisin”-ajatuksen äärelle, kysyn itseltäni tarvitsenko sitä todella. Monesti jää tavarat ostamatta.

Se että pystyy arvostamaan itseään ilman kaikkea sitä mitä muilla on ja olemaan erilainen, vaatii aluksi ponnisteluja, mutta on pidemmän päälle palkitsevaa.

Ilmainen on ihanaa ja vähemmän tavaraa ja tavoitteita= vähemmän murheita

Hienoa huomata että tavoittelemalla vähemmän ja pienempää, myös murheet ja huolet pienenevät vähintään samassa suhteessa. Ostamattomuudestakin saa onnellisen olon.

Ilman rahaa

7.3.2011 tuli FST:ltä mielenkiintoinen dokumentti saksalaisesta naisesta joka oli elänyt 14 vuotta ilman rahaa. Heidimarien elämän mahdollisti pieni kulutus, vaihdanta ja toisten ihmisten apu. Aika kärjistetty elämäntapa oravanpyörästä hyppäämiseksi, mutta herätti paljon ajatuksia siitä mitä ihminen todella tarvitsee ollakseen onnellinen. Ei välttämättä edes asuntoa, eikä varsinkaan rahaa. Rakkaus ja ystävyys ovat paljon tärkeämpiä. Pisti miettimään miksi tämä elämä on niin hullua, ettei ehdi aina olla edes oman puolison ja lasten kanssa kun on aina töissä tai muissa kiireissä. Pitää jatkaa sitoumusten vähentämistä.

Dokumentti on nähtävillä Yle Areenassa, kannattaa katsoa.

Asteittain omavaraisuuteen

Omavaraisuus on yksi suurista haaveistani. Se vaatii kuitenkin hurjasti osaamista ja työtä sekä myös onnea. Vanha minä olisi halunnut puutarhan valmiiksi heti ja nyt, mutta nyt olen päätynyt rakentamaan keidastani rauhassa pala kerrallaan. Tavoitteeksi olen ajatellut jotain sen suuntaista, että viimeistään eläkkeelle jäädessä kasvikset tulevat omasta pihasta.

Ensi kesä on kolmas kesä kun kasvatan vihanneksia. Viime kesän satoa riitti noin kolmeksi kuukaudeksi nelihenkiselle perheelle. Ensi kesänä käytössä on tupla määräala peltoa joten sato-odotus on isompi. Olen myös opiskellut kasvihuoneviljelyn saloja ja toivon saavani sieltäkin paremman tuloksen. Kevään ensimmäiset siemenet ovat itämässä ja lista hankittavista siemenistä laadittu. Tänä kesänä kasvamaan tulee ainakin:

Kasvihuoneeseen: Tomaatti, paprika, kurkku

Avomaalle: Maissi, porkkana, peruna, punajuuri, lehtikaali, parsakaali, keräkaali, sipuli, kesäkurpitsa, härkäpapu, pensaspapu, avomaankurkku

Yrtit ja mausteet: Ruohosipuli, tilli, persilja

Kukkia: Kehäkukkia, palavaa rakkautta, auringon kukkia, unikkoja, ruusupapuja ja samettikukkia (kaikkea keltaista ja punaista J )

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät lista tulee kasvamaan joka kerta kun osun paikkaan missä on siemenhylly. Sydämessäni on heikko paikka tällä kohtaa ja en osaa olla ostamatta niitä.

Itsekkyydestä

Kun nyt kerran istuin tähän koneelle niin kirjoitanpa vielä mitä muuta on mielen päällä. Yksi pieni lause jäi hiertämään Ajankohtaisen kakkosen työpahoinvointi-illasta. Herra Apunen sanoi että downshiftaajat ovat itsekkäitä. Näin ainakin olin kuulevinani, tämähän ei voi lainkaan olla totta.

Minä olen aina luullut että itsekkyys tarkoittaa sitä että haluaa itselleen jotain välittämättä muista. Itsekkyyden perikuvana olen ajatellut juuri sellaisen uraohjuksen joka tekee isoa tiliä muista piittaamatta. Joka ei piittaa myöskään ympäristöstä tai läheisistään. Joka kuluttaa ja tuhlaa.

Ilmeisesti itsekkyydestä on monta erilaista näkökulmaa. Apunen kokee itsekkyydeksi sen, että elämäänsä kohtuullistavat eivät tuota maksimaalisesti varoja yhteiskunnalle jaettavaksi. Väitän kuitenkin hitaammalla elämisellä tuotattavani ympärilleni enemmän hyvää, kuin aiemmin. Tuotan lisäksi verorahojakin melkein yhtä paljon kuin ennen, koska olen työelämässä mukana. Koitan vain tehdä työpäivistäni sellaisia että jaksaisin olla mukana pitkään enkä uupuisi sairaslomalle.

Pasianssi, kirja ja nauru

Nykyään työtä tehdään tietokoneella, useiden ohjelmien avustamana. Puhelin on siinä toisessa kädessä, toisessa hiiri. On kokouksia, asiakastapaamisia, jatkuva sähköpostin tulva. On kiire. Nykyajan työ stressaa, etenkin kun tiukan tahdin ja kovien vaatimusten lisäksi YT-kynnys on matala ja ovella jonossa koulutettua korvaajaa.

Kun mukana roikkuu, on usein olo että pitää saada pää rauhoittumaan. TV imaisee helposti mukaansa, mutta kun boxin laittaa kiinni illan tullen päässä surisee yhä. TV on helppo vaihtoehto, mutta ei kunnollinen. Entä alkoholi sitten, tätähän Suomessa käytetään paljon. Tehoaa kyllä, mutta kaikki tietävät pitkäaikaisvaikutukset, hetken hurmaa.

"Lukeminen kannatta aina", tämän kuulin lapsena telkkarista. Totta varsinkin jos on valinnut teoksen oikein. Kirjalla on ihmeellinen voima imeä omaan maailmaansa ja saada pää tyhjenemään. En ole kovin usein nukahtanut alkuillasta tv:n ääreen mutta kirjan ääreen useasti. Lasten ollessa pieniä nukahdin monesti kesken iltasadun ja lapset joutuivat herättämään lukemaan sadun loppuun. Kirja rentouttaa tehokkaasti.

Toinen usein käyttämäni tapa on pasianssi, 52 pahvilappua saa nopeammin hyvän olon kuin mikään teollinen lääke. Pasianssi perustuu varmaan siihen että se on yksinkertaista, se vie hetkeksi kaiken huomion ja siinä saa helposti onnistumisen tunteen. Kun kyllästyy tavalliseen pasianssiin voi kokeilla muita versioita. Käsitöiden tekemisellä on kuulemma sama vaikutus, valitettavasti en osaa kutoa, saati virkata.

Ehdottomasti nopein lääke on nauru, sillä lähtee jopa jännityspäänsärky hetkessä. Nauramisesta on vaan tullut nykyään hirveän vaikeaa. Aikuisena ei enää kutia, pikku-Kalle-vitsit ei naurata ja liian harvoin näkee aidosti hyvän komedian. Aikuisena myös hillitsee itseään, varoo ettei naura väärässä kohdassa. Voitaisiinko nauramisen lisääminen kirjata johonkin hallitusohjelmaan, kirjastolaitos on jo ja pelikortteja on helppo hankkia! Naurun lisäämisellä suomalaisten ryppyotsien hyvinvointi nousisi varmasti.

Pimento tekee hyvää

Otin ja lähdin hetkeksi pois (suunnitellusti toki, loma oli ajoissa sovittu). Kyllä tekee hyvää olla hetki irrallaan omasta elämästä ja kaikesta mahdollisesta.

Ei internettiä, puhelinta, työtä, harrastuksia, televisiota, uutisten tulvaa. Hetki vain minulle, salapoliisidekkareille, hyvälle ruualle, hiljaisuudelle.

Ennakkoon toivoin että asiat selkiytyisivät, ajatukset loksahtaisivat, mutta ei ihan tainnut hiihtoloman mitta riittää. Sen verran on umpisolmussa on tämä vyyhti. Loma on kuitenkin lomaa, taas jaksaa paremmin edes tätä nykyistä hullun myllyä.

Jossain kohtaa lomaa päätin, että kun palaan, en sorru enää kiireeseen,  pakkoon ja ahdistukseen tekemättömistä töistä. Samalla tiesin että siihen menee ehkä muutama viikko niin on viimeistään palannut vanhoille urille.

Kesälomaa ja loppuelämää odotellessa, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.

Päivän ilo: Kirjastosta löytyi  "Pientä elämää etsimässä" ja uusia puutarhakirjoja, kotimatkalla ostin pussin kylvömultaa.

Sivuprojekti: Oma väri osa 2

Kävin kampaajalla leikkaamassa kuivimmat latvat pois. Latvojen huonoon kuntoon vaikuttaa epäilemättä  värjäykset ja viimeinen niitti oli pitkät pakkaset. Uusi hius jossa ei ole väriä on kiiltävää ja hyväkuntoista, joten jossain kohtaa hius ei ehkä enää hapsota näin paljoa.

Kun pääsin tuoliin kampaaja kyseli mitä tehdään ja kerroin että kasvatan omaa väriä ja värjättyjä latvoja voisi leikata pois. Tytön ilme meni ihan kummalliseksi, se ei ymmärtänyt miksi en halunnut värjätä hiuksiani. Itseäni huvitti kun kampaaja kyseli miksi en halua värjätä hiuksiani ja eikö kuitenkin voitaisi laittaa jossain kohtaa vaikka ihan raitoja vaan. En lämmennyt raidoille, pidän nyt tiukasti kiinni tavoitteesta.

Seuraavan kerran voisi mennä siistimään päätä joskus puolen vuoden päästä, ei ole yhtään kiire kampaajalle, kun ei tarvitse miettiä väriä.

Ammatillista pohdintaa

En ole aiemmin kertonutkaan mitä teen työkseni ja miksi mietin uusia suuntia. Jotta lukija ymmärtää miksi haaveilen uudesta ammatista on kuitenkin parempi hieman valottaa aihetta. Pääpiirteissään homma kulkee näin.

Lukion jälkeen en tiennyt mitä halusin. Opon kanssa tehtiin testi, joka antoi älyttömiä ehdotuksia tyyliin: pankinjohtaja, kuvataiteilija, yrittäjä yms. Kuka 19-kesäinen nuori oikeasti ryhtyy pankinjohtajaksi? Äiti neuvoi valitsemaan alan jota rakastaa, isä käski ekonomiksi, koska niille maksetaan hyvin. En osannut päättää ja isän mieliksi lähdin lukemaan kaupallista tutkintoa.

Opiskelu oli ihan ok, valmistuin ja sain heti töitä. Asiakaspalvelun ja myynnin tehtävissä saa olla ihmisten kanssa ja sosiaalisena ihmisenä hakeuduin näihin tehtäviin. Ihmisten kanssa työskentely on parasta työssäni. Oma arvomaailmani on kuitenkin kulutuskriittinen ja ekologiset arvot ovat minulle tärkeät. Joudun toimimaan työssä myös itseäni vastaan, kun yritän kehittää asiakassuhteita ja saamaan asiakkaan ostamaan enemmän. Aluksi ajattelin että olen ajattelematta tätä ongelmaa, mutta se nousee mieleen kuitenkin. Kärjistäen tapahtuu niin että hyvin tehdystä työstä syntyy huono omatunto kun asiakas ostaa paljon ja myös huonosti tehdystä työstä tulee pahamieli, kun en ole onnistunut minulle annetussa tehtävässä.


Rahalla motivointi

Etenkin myyntityössä motivoidaan ihmisiä rahalla, palkka on usein sidottu jollain mekanismilla henkilökohtaiseen tai yrityksen tulokseen. Esimiehet muistuttavat että on tärkeää rutistaa parempaa tulosta että saadaan ylimääräinen bonus tai joku palkinto. Entä sitten? en minä niitä tarvitse, tulen ihan hyvin toimeen näinkin, miksi polttaa itsensä loppuun. Voitaisiinko miettiä jotain muita motivoinnin keinoja? Voisiko työtä tehdä vain siksi että se on kivaa, onko siitä pakko tehdä liian raskasta ja vastenmielistä rahanpalvontaa?

Minusta on kiva tehdä työtä, koska saan keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Parhaita päiviä on kun koko päivä täyttyy tehtävistä joissa saan olla avuksi muille. Onnistumisen tunteen kokee myös jos asiakkaalle saa aitoon tarpeeseen tarjottua oikean ratkaisun. Asiakkaista on kiva kun myyjä on erilainen eikä tuputa väkisin, työkavereista olen liian lepsu.

Aika moni on katsonut minua vähän kieroon, he palvovat rahaa, kisaavat kuka saa eniten. Keskustelut kulkevat uusien tietokoneiden, puhelinten ja ulkomaanmatkojen ympärillä. On myös ihania vaatteita, kosmetiikkaa ja autoja. Nämä ihmiset jaksavat työssään selkeästi siksi että heille maksetaan siitä. Olen minäkin välillä tsempannut muiden mieliksi, tehnyt huipputuloksia saanut isoja bonuksia ja miettinyt sitten mitä ihmettä sillä rahalla teen.

Siksi välillä mietin olisiko minulle jossain paikka jossa saa olla ihmisten kanssa ilman kaupallisia tavoitteita vai riittääkö että muulla tekemiselläni tasapainotan elämän uomiinsa.

Leivästä ja tuhlaamisesta

Vielä toinen juttu tälle päivälle.

Meinasi mennä aamulla voileipä väärään kurkkuun kun luin Aamulehdestä uutisen leivän myynnin vähenemisen syistä. Lehdessä oli haastattelu ja pohdintoja siitä miksi näin on käynyt. Sivulauseessa oli epäilys karppaajien vaikutuksesta, joka itsellekin tuli ensin mieleen. Mutta pääasiallisena syynä pidettiin sitä että taantuman vuoksi ihmiset syövät leivän tarkemmin ja että jopa kannikat syödään. Oikeastiko ihmiset ovat aiemmin heitäneet tonneittain leipää vuosittain menemään? Ja olemmeko oikeasti huolissamme siitä että ihmiset syövät ostamansa ruoan?

Jaksan aina ihmetellä näitä ruuanhaaskausjuttuja, tästähän oli taannoin jokin tutkimuskin. Ruokaa tuhlataan ihan joka paikassa, kaupat heittävät pois myymättä jääneet ja ostajat eivät edes syö kaikkea ostamaansa. Toivottavasti leipä-ilmiö toistuu muidenkin elintarvikkeiden kohdalla, on ihan järkevää syödä ruoka minkä ostaa.

Kompassi sekaisin

Luin Timo Lampikosken kirjan Hidasta – ajan käytön valinnat arjessa ja työssä. Kirja avasi kiireen syitä ja seurauksia, se pisti ajattelemaan omaa tilannetta ja kannusti viemään tilannetta eteenpäin. Jos kriisin hyppää yli niin sen löytää edestään vähän myöhemmin. Siispä nämä myllerrykset on vaan kahlattava läpi. Suosittelen lukemaan jos ajankäyttö mietityttää. 

Hauska kohta oli se että Lampikoski kirjoitti kolmekymppisille tulevan sellainen olo, että kompassi on sekaisin, ettei ole varma suunnasta. Aika osuvasti yksi kolmekymppinen nainen oli aiemmin keksinyt blogilleen nimen. Tälläinen olo minulla on ollut jo pidempään ja siksi se tuntui myös hyvältä nimeltä blogille.

Kun nyt mietin näitä ammatillisia asioita, kuten tähän elämänvaiheeseen kuuluu, tuntui vähän tyhmältä lukea että nelikymppisille tulee yleensä vielä vahvempi tarve hakea oma ala. Miksi tämä asia on ihmisen kahlattava läpi joka kymmenes vuosi, eikö kerran elämässä riittäisi? Monet muut eläimet elävät elämänsä paljon helpommin, alitajunnan ohjaamina vaiston varassa läpi elämän. Ihminen vaan jää funtsimaan kaikennäköistä, vaikka asiat olisivat periaatteessa ihan hyvin ja vain siksi, että on sellainen kehitysvaihe menossa.  

Lisäksi ihmettelen että miksi tästä ei kirjoiteta tai puhuta enemmän? Yksikään tuttuni ei ole ääneen näitä pohtinut, vaikka ympärilläni on kymmenittäin kolmekymppisiä, pitäiskö niille kertoa että Lampikosken mukaan niiden kuuluisi näitä pohtia? 

Uranvaihtoon liittyen löysin myös hauskan kirjan Elämän Muutos – hyppy uudelle uralle. Kirja on Salla Korpelan kirjoittama, aika kevyt ja nopea lukuinen. Hauska lukea miten erilaisista töistä ihmiset haluavat pois ja millaisista uusista ympyröistä he itsensä löytävät. Vähän salaa toivoisi että itse päätyisi johonkin jatko-osaan kertomaan omasta rohkeasta hypystään uudelle uralle. Sitä ennen olisi vielä muutama sata askelta otettavana. 

Energiapihin asumisen kustannukset

Kun työrintamalla ei ole mitään uutta, niin kirjoittelenpa sitten jostain muusta mielen päällä olevasta.

Alku viikosta Aamulehdessä oli artikkeli energiapihistä asumisesta, juttua ei valitettavasti löydy linkitettäväksi, mutta pääpiirteissään se kertoi nelihenkisen perheen asumisvalinnasta ja energian säästämisestä. Luin juttua mielenkiinnolla, sillä energiaa säästämällä voi säästää sekä luontoa että rahaa. Rahan säästyminen merkitsee taas vähemmän työtä tehtäväksi.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi hintaan, jutussa kerrottiin ettei talon rakentaminen ole erityisen kallista. Peruspuuelementtitaloon verrattuna hintaa tulee n. 90e/neliö lisää. Kun kyse on reilun sadan neliön talosta niin voi laskea että lisälaskua tulee n. 12 000e. Saa reilusti säästää sähköä, että saa tuon summan täyteen. Kohtuullistajana huomaan usein myös laskevani kuinka monta työtuntia kyseinen lisälasku toisi. Summa tulisi lisäksi rahoittaa lainarahalla, jolloin maksetavaksi tulisivat myös korot. Taitaisi tulla ylimääräinen työvuosi tehtäväksi.

Sitten juttua eteenpäin, kuinka vähän tämä ihmetalo sitten sitä sähköä kuluttaa vai tuottaako se jopa sitä. Ehei pariskunnan ensimmäisen vuoden sähkölasku oli yli 12000kwh/v ja tähtäsivät 8000-10000kwh/v kulutukseen. Ei olisi kannattanut meillä. Meidän peruspuuelementtitalo kun kuluttaa jo nyt tuon 10000kwh/v.

Tämä energiatalo oli onneksi vasta pilottitalo, ehkä talotehtailijat seuraavaksi keksivät sellaisen talon joka ihan oikeasti vähentää energiankulutusta.

Ai niin, pohtihan perhe jutussa energiankulutustaan muutenkin. Käyvät nykyisin saunassa koko perhe kerralla, niin ei tarvitse montaa kertaa lämmittää. Jäin miettimään kuinka he olivat aiemmin saunoneet, koska lapset olivat 2 viikkoa ja 2 vuotta vanhoja. Olivatko laittaneet kaksi vuotiaan yksin saunaan? vai olivatko aikuiset ujoja kun eivät yhdessä olleet voineet aiemmin mennä. Ehkä toiset säästävät energiaa vaan eri tavalla kuin minä.

Roskat ja raha

Joulun aikaan tuli roskaa, onneksi vähemmän kuin yleensä sillä pukki toi vähemmän tavaraa kuin aiemmin (kohtuullistajan ensimmäinen joulu). Muistan kuinka aiemmissa kodeissamme taloyhtiöiden roskakatokset pullistelivat roskaa joulun jälkeen, vaikka roska-auto vieraili tihennetysti. Pakkausmateriaalia ja vanhaa tavaraa kertyi käsittämättömät määrät. Sekajäteastiat olivat kukkuroillaan myös siksi etteivät läheskään kaikki naapurit kierrättäneet edes niitä roskia joihin oli astia sekajätepöntön vieressä.

Huono omatunto toisten huonosta lajittelusta jäi kuitenkin vanhaan asuntoon, omakotitaloasuja vastaa vain omista roskistaan. Minut on lapsesta asti opetettu kierrättämään, se sujuu täysin rutiinilla ilman vaivaa. Tällä hetkellä kierrätän paperin, kartongit, metallit, lasit ja paristot (unohtuikohan tästä jokin). Lisäksi komposti tekee ruuantähteistä multaa ja puut poltetaan takassa lämmöksi. Lopputuloksena kierrätyksestä syntyy pieni jätelasku ja jonkin verran myös hyötyä.

Työpaikan kahvipöydässä kuulin että jätehuollonlaskut ovat muiden mielestä halpoja, etenkin kesäisin tyhjennysväli kuulemma kannattaa pitää viikossa ettei jätteet ala haisemaan, lisäksi astia täyttyy nelihenkiseltä perheeltä nopeasti. Minulla on vähän erilaisia kokemuksia. Ensinnäkin yksi tyhjennys maksaa 5 euroa, se ei kuulosta paljolta, mutta tekee vuodessa 260 euroa viikon tyhjennys välillä. Jäteastia ei ala haisemaan edes kuukauden tyhjennysvälillä, kun astiaan ei laita kompostiin kuuluvaa tavaraa tai ylipäätään laittaa sinne todella vähän tavaraa. Meidän nelihenkiselle perheelle kuukauden väli on paras, se on itseasiassa pisin väli minkä pystyi tilata. Koska astiamme ei silti täyty täysin, sovimme ettei uuden naapuripariskunnan tarvitse hankkia omaa roskakatosta vaan he voivat tuoda meille roskansa. Maksamme jätekulut puoliksi ja perheemme maksaa roskasta 30 euroa vuodessa, 2,5 euroa kerralta.

Ajattelevaisen työkaverini on tehtävä 230 euron edestä enemmän työtä vain maksaakseen roskista, voi miettiä kuinka järkevää se on. Taloyhtiöasujia säälin, joka yhtiöstä löytyy liian monta sellaista jotka eivät välitä, joita ei kiinnosta ja jotka ei jaksa. Tai hetkinen, jaksavat he kyllä valittaa että vastike on liian suuri mutta eivät osaa laittaa yhtäläisyysmerkkiä käytöksensä ja rahasumman väliin.

Kaksi suuntaa

Unelmoinnin seurauksena päätin että opiskelen itselleni uuden ammatin joka sopii minulle ja jossa viihdyn. Keskustelin alan ihmisten kanssa, tutustuin paikan päällä ja luin netistä aiheeseen liittyviä tekstejä. Otin selvää koulutuksesta ja sain selville että opinnot voisi aloittaa helmikuussa. Ihanaa, asiat etenevät vaikka työtä kaikki vaatiikin. Lähtisin vain etenemään määrätietoisesti suunnitelman mukaan ja kolmen vuoden päästä, voisin tehdä leppoisampia töitä.

Sitten kollega kuiski että voisi olla kiinnostavia tehtäviä, kuulin uudistuksista ja muutoksista nykyisessä työpaikkassani. Olisikin ehkä mahdollista vaihtaa tehtäviä, vaikka se vielä kuukausi sitten oli aivan mahdotonta. Kaikki selviäisi alkuvuodesta, en kertonut että minulla on muita suunnitelmia.

Nyt olen taas aivan päästä pyörällä mitä tehdä. Kun vielä viikko sitten suunta oli tiukasti eteenpäin, niin nyt pitäisikin kääntää suuntaa 180 astetta. Kai katson vielä tämän kortin ja lykkään unelmaa puolella vuodella, ei se siinä vielä ulottumattomiin katoa. Voin sillä välin lukea kaikki kirjaston alaan liittyvät kirjat ja julkaisut, onpahan sitten helpompi lähteä kursseja suorittamaan.

Yksi tuttavakin kertoi kuinka hän on avoimessa opiskellut jo perusopinnot toiselta alalta ja heti kun nykyinen työ alkaa maistua puulta niin jatkaa opinnot loppuun. Hän on ikäänkuin pedannut jo uuden elämän valmiiksi tai ainakin vetänyt lakanan paikalleen. Kai minäkin voisin kokeilla tehdä kerrankin jotain päätöksiä ajan kanssa ja rauhassa, ehkä.

Nyt suuntaan ajatukset ensi kesään ja kasvimaalle. Nyt on vuoden paras aika lainata kirjastosta puutarhakirjoja ja -lehtiä, sillä ne ovat kaikki paikoillaan. Parin kuukauden päästä pääseekin  istuttamaan jo ensimmäiset tomaatit ja muuta aikaiset siemenet. Lumen alta toki on hankala hahmottaa missä viime kesänä perustetut uudet penkit sijaitsevat, mutta sieltä se kesä tulee minuutti kerrallaan.