Unelmoinnin seurauksena päätin että opiskelen itselleni uuden ammatin joka sopii minulle ja jossa viihdyn. Keskustelin alan ihmisten kanssa, tutustuin paikan päällä ja luin netistä aiheeseen liittyviä tekstejä. Otin selvää koulutuksesta ja sain selville että opinnot voisi aloittaa helmikuussa. Ihanaa, asiat etenevät vaikka työtä kaikki vaatiikin. Lähtisin vain etenemään määrätietoisesti suunnitelman mukaan ja kolmen vuoden päästä, voisin tehdä leppoisampia töitä.
Sitten kollega kuiski että voisi olla kiinnostavia tehtäviä, kuulin uudistuksista ja muutoksista nykyisessä työpaikkassani. Olisikin ehkä mahdollista vaihtaa tehtäviä, vaikka se vielä kuukausi sitten oli aivan mahdotonta. Kaikki selviäisi alkuvuodesta, en kertonut että minulla on muita suunnitelmia.
Nyt olen taas aivan päästä pyörällä mitä tehdä. Kun vielä viikko sitten suunta oli tiukasti eteenpäin, niin nyt pitäisikin kääntää suuntaa 180 astetta. Kai katson vielä tämän kortin ja lykkään unelmaa puolella vuodella, ei se siinä vielä ulottumattomiin katoa. Voin sillä välin lukea kaikki kirjaston alaan liittyvät kirjat ja julkaisut, onpahan sitten helpompi lähteä kursseja suorittamaan.
Yksi tuttavakin kertoi kuinka hän on avoimessa opiskellut jo perusopinnot toiselta alalta ja heti kun nykyinen työ alkaa maistua puulta niin jatkaa opinnot loppuun. Hän on ikäänkuin pedannut jo uuden elämän valmiiksi tai ainakin vetänyt lakanan paikalleen. Kai minäkin voisin kokeilla tehdä kerrankin jotain päätöksiä ajan kanssa ja rauhassa, ehkä.
Nyt suuntaan ajatukset ensi kesään ja kasvimaalle. Nyt on vuoden paras aika lainata kirjastosta puutarhakirjoja ja -lehtiä, sillä ne ovat kaikki paikoillaan. Parin kuukauden päästä pääseekin istuttamaan jo ensimmäiset tomaatit ja muuta aikaiset siemenet. Lumen alta toki on hankala hahmottaa missä viime kesänä perustetut uudet penkit sijaitsevat, mutta sieltä se kesä tulee minuutti kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti