keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ammatillista pohdintaa

En ole aiemmin kertonutkaan mitä teen työkseni ja miksi mietin uusia suuntia. Jotta lukija ymmärtää miksi haaveilen uudesta ammatista on kuitenkin parempi hieman valottaa aihetta. Pääpiirteissään homma kulkee näin.

Lukion jälkeen en tiennyt mitä halusin. Opon kanssa tehtiin testi, joka antoi älyttömiä ehdotuksia tyyliin: pankinjohtaja, kuvataiteilija, yrittäjä yms. Kuka 19-kesäinen nuori oikeasti ryhtyy pankinjohtajaksi? Äiti neuvoi valitsemaan alan jota rakastaa, isä käski ekonomiksi, koska niille maksetaan hyvin. En osannut päättää ja isän mieliksi lähdin lukemaan kaupallista tutkintoa.

Opiskelu oli ihan ok, valmistuin ja sain heti töitä. Asiakaspalvelun ja myynnin tehtävissä saa olla ihmisten kanssa ja sosiaalisena ihmisenä hakeuduin näihin tehtäviin. Ihmisten kanssa työskentely on parasta työssäni. Oma arvomaailmani on kuitenkin kulutuskriittinen ja ekologiset arvot ovat minulle tärkeät. Joudun toimimaan työssä myös itseäni vastaan, kun yritän kehittää asiakassuhteita ja saamaan asiakkaan ostamaan enemmän. Aluksi ajattelin että olen ajattelematta tätä ongelmaa, mutta se nousee mieleen kuitenkin. Kärjistäen tapahtuu niin että hyvin tehdystä työstä syntyy huono omatunto kun asiakas ostaa paljon ja myös huonosti tehdystä työstä tulee pahamieli, kun en ole onnistunut minulle annetussa tehtävässä.


Rahalla motivointi

Etenkin myyntityössä motivoidaan ihmisiä rahalla, palkka on usein sidottu jollain mekanismilla henkilökohtaiseen tai yrityksen tulokseen. Esimiehet muistuttavat että on tärkeää rutistaa parempaa tulosta että saadaan ylimääräinen bonus tai joku palkinto. Entä sitten? en minä niitä tarvitse, tulen ihan hyvin toimeen näinkin, miksi polttaa itsensä loppuun. Voitaisiinko miettiä jotain muita motivoinnin keinoja? Voisiko työtä tehdä vain siksi että se on kivaa, onko siitä pakko tehdä liian raskasta ja vastenmielistä rahanpalvontaa?

Minusta on kiva tehdä työtä, koska saan keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Parhaita päiviä on kun koko päivä täyttyy tehtävistä joissa saan olla avuksi muille. Onnistumisen tunteen kokee myös jos asiakkaalle saa aitoon tarpeeseen tarjottua oikean ratkaisun. Asiakkaista on kiva kun myyjä on erilainen eikä tuputa väkisin, työkavereista olen liian lepsu.

Aika moni on katsonut minua vähän kieroon, he palvovat rahaa, kisaavat kuka saa eniten. Keskustelut kulkevat uusien tietokoneiden, puhelinten ja ulkomaanmatkojen ympärillä. On myös ihania vaatteita, kosmetiikkaa ja autoja. Nämä ihmiset jaksavat työssään selkeästi siksi että heille maksetaan siitä. Olen minäkin välillä tsempannut muiden mieliksi, tehnyt huipputuloksia saanut isoja bonuksia ja miettinyt sitten mitä ihmettä sillä rahalla teen.

Siksi välillä mietin olisiko minulle jossain paikka jossa saa olla ihmisten kanssa ilman kaupallisia tavoitteita vai riittääkö että muulla tekemiselläni tasapainotan elämän uomiinsa.

3 kommenttia:

  1. Voi, niin tuttua on tuo kertomasi. Olen myös myyntityössä ja samoja asioita pohtinut monet kerrat. Raha ei motivoi myyntityössä pitkällä jänteellä kaikkia ja silloin on aika miettiä, mikä sitten motivoi.

    VastaaPoista
  2. "Onnistumisen tunteen kokee myös jos asiakkaalle saa aitoon tarpeeseen tarjottua oikean ratkaisun."

    Muissa tilanteessa ei tulisi kauppaan edes päästä. Kun asiakkaalla on tarve tai ongelma ja myyjällä on ongelmaan ratkaisu hintaan, jonka asiakas on valmis maksamaan niin kauppa syntyy ilman tarpeetonta painostusta.

    Jos ei näin tapahdu niin tulisi kontaktoida seuraava potentiaalinen asiakas ja selvittää pystyisikö omalla tuotteella parantamaan hänen tilannettaan/ratkaisemaan hänen ongelman.

    Ihmiset haluavat ostaa muttei tulla myydyksi.. Minimalistikin haluaa ostaa tosin harvemmin mitään muuta kuin terveellistä ruokaa. :)

    "Parhaita päiviä on kun koko päivä täyttyy tehtävistä joissa saan olla avuksi muille."

    Omaa nautintoa lisää monesti enemmän se, että pystyy olemaan hyödyksi muille.

    t. Minimalisti

    VastaaPoista
  3. Minimalisti: On uskomatonta miten kummallisista syistä ihmiset tekevät ostopäätöksiä. Onneksi itse on päässyt pahimpien ostovimmojen yli, minusta on tullut miltei pihi (ylpeä siitä)

    Suvenkeiju: Kävin lukemassa blogiasi, kiva että muutkin miettivät tätä älyttömyyttä mikä tämän päivän myyntitehtävissä tulee vastaan.

    VastaaPoista