Kaikki onkin jo keksitty

Kun aloin painia päämäärättömänä ja väsyneenä hankalassa elämäntilanteessa aloin oivaltaa uusia asioita. Ne koskivat kohtuullisuutta, hitaampaa tapaa elää ja kaikkinaisen tasapainon sekä uuden suunnan etsimistä. Mutta kappas, eipä tämä ollutkaan uutta, mitä enemmän kahlaan kirjoja, lehtiä ja internetin palstoja sitä enemmän löydän kaltaisiani ja kun keksin uuden ajatuksen on se kirjoitettu jo vuosia sitten.

Taitaa olla niin että sitä näkee aina ne asiat jotka ovat itselle ja omalle kehityskaarelle tärkeitä. Ihan niin kuin silloin kun aloimme toivoa lasta aloin yhtäkkiä nähdä joka puolella lastenvaunuja ja vauvamahoja. Erikoista miten voi olla sokea niille asioille joita ei ole valmis vastaanottamaan ja kuin salamaniskusta ne ympäröivätkin sinua joka puolelta.

Jos nuorena luulinkin aikuisuuden olevan sitä että ollaan valmiita ja kaikki oppiminen päättyy, alan oivaltaa olleeni väärässä. Opeteltavia asioita taitaa olla loputtomasti ja opit juuri sen mikä on tarpeen kulloinkin.

Ihanasti sanottu: Luin lapsille iltasaduksi Thorbjörn Egnerin "Kasper, Jesper ja Joonatan- Kolme iloista rosvoa"-kirjaa siinä oli kohta mikä kuulosti valloittavan ihanalta. Kohdassa jossa vietetään Kardemumman päivää sanotaan "Aurinko paistoi ja talot oli koristeltu kukkasin ja lipuin ihanassa suvisäässä. Lapsilla oli lupaa koulusta ja aikuisilla oli lupaa itsestään." Minäkin haluan lupaa itsestäni!

Miten voi syödä hyvällä omalla tunnolla?

Yksi lempiohjelmistani on Tanskalainen maajussi (FST5 perjantai iltaisin ja uusinta lauantaina päivällä). On ihana seurata taitavaa ihmistä, joka on hyvin lähellä saavuttaa täydellisen omavaraisuuden. Omavaraisuus on yksi haaveistani. Kuolisin kuitenkin nälkään jos joutuisin elämään kuten Frank, koska viherpeukaloni on toistaiseksi ollut keskellä kämmentä. Viime kesän sadolla olisi tuskin eletty joulukuuhun saakka.

Toinen syy miksi kuolisin nälkään on, että Frankin tilalla myös kaikki liha tuotetaan itse. Eläinten hoitaminen sujuisi epäilemättä, mutta en pystyisi hyväsydämisyyttäni tappamaan yhtään eläintä. Minusta on hienoa että se liha minkä syö kasvaa hellästi ja hyvinvoiden, ja sitä tuotetaan vain sen verran mitä tarvitaan. Itse en kuitenkaan pystyisi, syömään eläintä joka on kasvanut kanssani. Onkohan siis ihan oikein syödä myöskään lihaa jonka joku muu on tappanut puolestani.

Siispä pohdin pitäisikö minun ryhtyä kasvissyöjäksi. Sehän on edullista ja kestävän kehityksen kannalta kannatettavaa. Mitä jos söisi vain sitä lihaa minkä voisi itse tappaa. Ahvenelta voisin kolkata tajun ja perata soppaan. Kalaa voisin siis syödä. Munia ehkä myös, jos kana saisi kuolla vanhuuttaan. Lehmät, siat ja muut isot nisäkkäät jäisivät kyllä automaattisesti laskuista pois.

Toistaiseksi jauhelihapakkaus on tuntunut turvallisen kasvottomalta, mutta jos joutuisin Frankin tilalle minulle jäisi käteen vain kala, muna ja porkkana. Pitää vähän sulatella tätä.

Ilman oleminen on ilmaista

Olen monesti aiemmin tuskaillut sitä kuinka kaikki on niin kallista, koko ajan pitäisi tehdä enemmän rahaa että saisi sen mitä haluaisi hankkia. Siksi olen päättänyt keskittyä vain sellaiseen mitä välttämättä tarvitsen. Aina kun havahdun ” tämän haluaisin”-ajatuksen äärelle, kysyn itseltäni tarvitsenko sitä todella. Monesti jää tavarat ostamatta.

Se että pystyy arvostamaan itseään ilman kaikkea sitä mitä muilla on ja olemaan erilainen, vaatii aluksi ponnisteluja, mutta on pidemmän päälle palkitsevaa.

Ilmainen on ihanaa ja vähemmän tavaraa ja tavoitteita= vähemmän murheita

Hienoa huomata että tavoittelemalla vähemmän ja pienempää, myös murheet ja huolet pienenevät vähintään samassa suhteessa. Ostamattomuudestakin saa onnellisen olon.

Ilman rahaa

7.3.2011 tuli FST:ltä mielenkiintoinen dokumentti saksalaisesta naisesta joka oli elänyt 14 vuotta ilman rahaa. Heidimarien elämän mahdollisti pieni kulutus, vaihdanta ja toisten ihmisten apu. Aika kärjistetty elämäntapa oravanpyörästä hyppäämiseksi, mutta herätti paljon ajatuksia siitä mitä ihminen todella tarvitsee ollakseen onnellinen. Ei välttämättä edes asuntoa, eikä varsinkaan rahaa. Rakkaus ja ystävyys ovat paljon tärkeämpiä. Pisti miettimään miksi tämä elämä on niin hullua, ettei ehdi aina olla edes oman puolison ja lasten kanssa kun on aina töissä tai muissa kiireissä. Pitää jatkaa sitoumusten vähentämistä.

Dokumentti on nähtävillä Yle Areenassa, kannattaa katsoa.