Kun aloin painia päämäärättömänä ja väsyneenä hankalassa elämäntilanteessa aloin oivaltaa uusia asioita. Ne koskivat kohtuullisuutta, hitaampaa tapaa elää ja kaikkinaisen tasapainon sekä uuden suunnan etsimistä. Mutta kappas, eipä tämä ollutkaan uutta, mitä enemmän kahlaan kirjoja, lehtiä ja internetin palstoja sitä enemmän löydän kaltaisiani ja kun keksin uuden ajatuksen on se kirjoitettu jo vuosia sitten.
Taitaa olla niin että sitä näkee aina ne asiat jotka ovat itselle ja omalle kehityskaarelle tärkeitä. Ihan niin kuin silloin kun aloimme toivoa lasta aloin yhtäkkiä nähdä joka puolella lastenvaunuja ja vauvamahoja. Erikoista miten voi olla sokea niille asioille joita ei ole valmis vastaanottamaan ja kuin salamaniskusta ne ympäröivätkin sinua joka puolelta.
Jos nuorena luulinkin aikuisuuden olevan sitä että ollaan valmiita ja kaikki oppiminen päättyy, alan oivaltaa olleeni väärässä. Opeteltavia asioita taitaa olla loputtomasti ja opit juuri sen mikä on tarpeen kulloinkin.
Ihanasti sanottu: Luin lapsille iltasaduksi Thorbjörn Egnerin "Kasper, Jesper ja Joonatan- Kolme iloista rosvoa"-kirjaa siinä oli kohta mikä kuulosti valloittavan ihanalta. Kohdassa jossa vietetään Kardemumman päivää sanotaan "Aurinko paistoi ja talot oli koristeltu kukkasin ja lipuin ihanassa suvisäässä. Lapsilla oli lupaa koulusta ja aikuisilla oli lupaa itsestään." Minäkin haluan lupaa itsestäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti