Kävin kampaajalla leikkaamassa kuivimmat latvat pois. Latvojen huonoon kuntoon vaikuttaa epäilemättä värjäykset ja viimeinen niitti oli pitkät pakkaset. Uusi hius jossa ei ole väriä on kiiltävää ja hyväkuntoista, joten jossain kohtaa hius ei ehkä enää hapsota näin paljoa.
Kun pääsin tuoliin kampaaja kyseli mitä tehdään ja kerroin että kasvatan omaa väriä ja värjättyjä latvoja voisi leikata pois. Tytön ilme meni ihan kummalliseksi, se ei ymmärtänyt miksi en halunnut värjätä hiuksiani. Itseäni huvitti kun kampaaja kyseli miksi en halua värjätä hiuksiani ja eikö kuitenkin voitaisi laittaa jossain kohtaa vaikka ihan raitoja vaan. En lämmennyt raidoille, pidän nyt tiukasti kiinni tavoitteesta.
Seuraavan kerran voisi mennä siistimään päätä joskus puolen vuoden päästä, ei ole yhtään kiire kampaajalle, kun ei tarvitse miettiä väriä.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Ammatillista pohdintaa
En ole aiemmin kertonutkaan mitä teen työkseni ja miksi mietin uusia suuntia. Jotta lukija ymmärtää miksi haaveilen uudesta ammatista on kuitenkin parempi hieman valottaa aihetta. Pääpiirteissään homma kulkee näin.
Lukion jälkeen en tiennyt mitä halusin. Opon kanssa tehtiin testi, joka antoi älyttömiä ehdotuksia tyyliin: pankinjohtaja, kuvataiteilija, yrittäjä yms. Kuka 19-kesäinen nuori oikeasti ryhtyy pankinjohtajaksi? Äiti neuvoi valitsemaan alan jota rakastaa, isä käski ekonomiksi, koska niille maksetaan hyvin. En osannut päättää ja isän mieliksi lähdin lukemaan kaupallista tutkintoa.
Opiskelu oli ihan ok, valmistuin ja sain heti töitä. Asiakaspalvelun ja myynnin tehtävissä saa olla ihmisten kanssa ja sosiaalisena ihmisenä hakeuduin näihin tehtäviin. Ihmisten kanssa työskentely on parasta työssäni. Oma arvomaailmani on kuitenkin kulutuskriittinen ja ekologiset arvot ovat minulle tärkeät. Joudun toimimaan työssä myös itseäni vastaan, kun yritän kehittää asiakassuhteita ja saamaan asiakkaan ostamaan enemmän. Aluksi ajattelin että olen ajattelematta tätä ongelmaa, mutta se nousee mieleen kuitenkin. Kärjistäen tapahtuu niin että hyvin tehdystä työstä syntyy huono omatunto kun asiakas ostaa paljon ja myös huonosti tehdystä työstä tulee pahamieli, kun en ole onnistunut minulle annetussa tehtävässä.
Rahalla motivointi
Etenkin myyntityössä motivoidaan ihmisiä rahalla, palkka on usein sidottu jollain mekanismilla henkilökohtaiseen tai yrityksen tulokseen. Esimiehet muistuttavat että on tärkeää rutistaa parempaa tulosta että saadaan ylimääräinen bonus tai joku palkinto. Entä sitten? en minä niitä tarvitse, tulen ihan hyvin toimeen näinkin, miksi polttaa itsensä loppuun. Voitaisiinko miettiä jotain muita motivoinnin keinoja? Voisiko työtä tehdä vain siksi että se on kivaa, onko siitä pakko tehdä liian raskasta ja vastenmielistä rahanpalvontaa?
Minusta on kiva tehdä työtä, koska saan keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Parhaita päiviä on kun koko päivä täyttyy tehtävistä joissa saan olla avuksi muille. Onnistumisen tunteen kokee myös jos asiakkaalle saa aitoon tarpeeseen tarjottua oikean ratkaisun. Asiakkaista on kiva kun myyjä on erilainen eikä tuputa väkisin, työkavereista olen liian lepsu.
Aika moni on katsonut minua vähän kieroon, he palvovat rahaa, kisaavat kuka saa eniten. Keskustelut kulkevat uusien tietokoneiden, puhelinten ja ulkomaanmatkojen ympärillä. On myös ihania vaatteita, kosmetiikkaa ja autoja. Nämä ihmiset jaksavat työssään selkeästi siksi että heille maksetaan siitä. Olen minäkin välillä tsempannut muiden mieliksi, tehnyt huipputuloksia saanut isoja bonuksia ja miettinyt sitten mitä ihmettä sillä rahalla teen.
Siksi välillä mietin olisiko minulle jossain paikka jossa saa olla ihmisten kanssa ilman kaupallisia tavoitteita vai riittääkö että muulla tekemiselläni tasapainotan elämän uomiinsa.
Lukion jälkeen en tiennyt mitä halusin. Opon kanssa tehtiin testi, joka antoi älyttömiä ehdotuksia tyyliin: pankinjohtaja, kuvataiteilija, yrittäjä yms. Kuka 19-kesäinen nuori oikeasti ryhtyy pankinjohtajaksi? Äiti neuvoi valitsemaan alan jota rakastaa, isä käski ekonomiksi, koska niille maksetaan hyvin. En osannut päättää ja isän mieliksi lähdin lukemaan kaupallista tutkintoa.
Opiskelu oli ihan ok, valmistuin ja sain heti töitä. Asiakaspalvelun ja myynnin tehtävissä saa olla ihmisten kanssa ja sosiaalisena ihmisenä hakeuduin näihin tehtäviin. Ihmisten kanssa työskentely on parasta työssäni. Oma arvomaailmani on kuitenkin kulutuskriittinen ja ekologiset arvot ovat minulle tärkeät. Joudun toimimaan työssä myös itseäni vastaan, kun yritän kehittää asiakassuhteita ja saamaan asiakkaan ostamaan enemmän. Aluksi ajattelin että olen ajattelematta tätä ongelmaa, mutta se nousee mieleen kuitenkin. Kärjistäen tapahtuu niin että hyvin tehdystä työstä syntyy huono omatunto kun asiakas ostaa paljon ja myös huonosti tehdystä työstä tulee pahamieli, kun en ole onnistunut minulle annetussa tehtävässä.
Rahalla motivointi
Etenkin myyntityössä motivoidaan ihmisiä rahalla, palkka on usein sidottu jollain mekanismilla henkilökohtaiseen tai yrityksen tulokseen. Esimiehet muistuttavat että on tärkeää rutistaa parempaa tulosta että saadaan ylimääräinen bonus tai joku palkinto. Entä sitten? en minä niitä tarvitse, tulen ihan hyvin toimeen näinkin, miksi polttaa itsensä loppuun. Voitaisiinko miettiä jotain muita motivoinnin keinoja? Voisiko työtä tehdä vain siksi että se on kivaa, onko siitä pakko tehdä liian raskasta ja vastenmielistä rahanpalvontaa?
Minusta on kiva tehdä työtä, koska saan keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Parhaita päiviä on kun koko päivä täyttyy tehtävistä joissa saan olla avuksi muille. Onnistumisen tunteen kokee myös jos asiakkaalle saa aitoon tarpeeseen tarjottua oikean ratkaisun. Asiakkaista on kiva kun myyjä on erilainen eikä tuputa väkisin, työkavereista olen liian lepsu.
Aika moni on katsonut minua vähän kieroon, he palvovat rahaa, kisaavat kuka saa eniten. Keskustelut kulkevat uusien tietokoneiden, puhelinten ja ulkomaanmatkojen ympärillä. On myös ihania vaatteita, kosmetiikkaa ja autoja. Nämä ihmiset jaksavat työssään selkeästi siksi että heille maksetaan siitä. Olen minäkin välillä tsempannut muiden mieliksi, tehnyt huipputuloksia saanut isoja bonuksia ja miettinyt sitten mitä ihmettä sillä rahalla teen.
Siksi välillä mietin olisiko minulle jossain paikka jossa saa olla ihmisten kanssa ilman kaupallisia tavoitteita vai riittääkö että muulla tekemiselläni tasapainotan elämän uomiinsa.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Leivästä ja tuhlaamisesta
Vielä toinen juttu tälle päivälle.
Meinasi mennä aamulla voileipä väärään kurkkuun kun luin Aamulehdestä uutisen leivän myynnin vähenemisen syistä. Lehdessä oli haastattelu ja pohdintoja siitä miksi näin on käynyt. Sivulauseessa oli epäilys karppaajien vaikutuksesta, joka itsellekin tuli ensin mieleen. Mutta pääasiallisena syynä pidettiin sitä että taantuman vuoksi ihmiset syövät leivän tarkemmin ja että jopa kannikat syödään. Oikeastiko ihmiset ovat aiemmin heitäneet tonneittain leipää vuosittain menemään? Ja olemmeko oikeasti huolissamme siitä että ihmiset syövät ostamansa ruoan?
Jaksan aina ihmetellä näitä ruuanhaaskausjuttuja, tästähän oli taannoin jokin tutkimuskin. Ruokaa tuhlataan ihan joka paikassa, kaupat heittävät pois myymättä jääneet ja ostajat eivät edes syö kaikkea ostamaansa. Toivottavasti leipä-ilmiö toistuu muidenkin elintarvikkeiden kohdalla, on ihan järkevää syödä ruoka minkä ostaa.
Meinasi mennä aamulla voileipä väärään kurkkuun kun luin Aamulehdestä uutisen leivän myynnin vähenemisen syistä. Lehdessä oli haastattelu ja pohdintoja siitä miksi näin on käynyt. Sivulauseessa oli epäilys karppaajien vaikutuksesta, joka itsellekin tuli ensin mieleen. Mutta pääasiallisena syynä pidettiin sitä että taantuman vuoksi ihmiset syövät leivän tarkemmin ja että jopa kannikat syödään. Oikeastiko ihmiset ovat aiemmin heitäneet tonneittain leipää vuosittain menemään? Ja olemmeko oikeasti huolissamme siitä että ihmiset syövät ostamansa ruoan?
Jaksan aina ihmetellä näitä ruuanhaaskausjuttuja, tästähän oli taannoin jokin tutkimuskin. Ruokaa tuhlataan ihan joka paikassa, kaupat heittävät pois myymättä jääneet ja ostajat eivät edes syö kaikkea ostamaansa. Toivottavasti leipä-ilmiö toistuu muidenkin elintarvikkeiden kohdalla, on ihan järkevää syödä ruoka minkä ostaa.
Kompassi sekaisin
Luin Timo Lampikosken kirjan Hidasta – ajan käytön valinnat arjessa ja työssä. Kirja avasi kiireen syitä ja seurauksia, se pisti ajattelemaan omaa tilannetta ja kannusti viemään tilannetta eteenpäin. Jos kriisin hyppää yli niin sen löytää edestään vähän myöhemmin. Siispä nämä myllerrykset on vaan kahlattava läpi. Suosittelen lukemaan jos ajankäyttö mietityttää.
Hauska kohta oli se että Lampikoski kirjoitti kolmekymppisille tulevan sellainen olo, että kompassi on sekaisin, ettei ole varma suunnasta. Aika osuvasti yksi kolmekymppinen nainen oli aiemmin keksinyt blogilleen nimen. Tälläinen olo minulla on ollut jo pidempään ja siksi se tuntui myös hyvältä nimeltä blogille.
Kun nyt mietin näitä ammatillisia asioita, kuten tähän elämänvaiheeseen kuuluu, tuntui vähän tyhmältä lukea että nelikymppisille tulee yleensä vielä vahvempi tarve hakea oma ala. Miksi tämä asia on ihmisen kahlattava läpi joka kymmenes vuosi, eikö kerran elämässä riittäisi? Monet muut eläimet elävät elämänsä paljon helpommin, alitajunnan ohjaamina vaiston varassa läpi elämän. Ihminen vaan jää funtsimaan kaikennäköistä, vaikka asiat olisivat periaatteessa ihan hyvin ja vain siksi, että on sellainen kehitysvaihe menossa.
Lisäksi ihmettelen että miksi tästä ei kirjoiteta tai puhuta enemmän? Yksikään tuttuni ei ole ääneen näitä pohtinut, vaikka ympärilläni on kymmenittäin kolmekymppisiä, pitäiskö niille kertoa että Lampikosken mukaan niiden kuuluisi näitä pohtia?
Uranvaihtoon liittyen löysin myös hauskan kirjan Elämän Muutos – hyppy uudelle uralle. Kirja on Salla Korpelan kirjoittama, aika kevyt ja nopea lukuinen. Hauska lukea miten erilaisista töistä ihmiset haluavat pois ja millaisista uusista ympyröistä he itsensä löytävät. Vähän salaa toivoisi että itse päätyisi johonkin jatko-osaan kertomaan omasta rohkeasta hypystään uudelle uralle. Sitä ennen olisi vielä muutama sata askelta otettavana.
Hauska kohta oli se että Lampikoski kirjoitti kolmekymppisille tulevan sellainen olo, että kompassi on sekaisin, ettei ole varma suunnasta. Aika osuvasti yksi kolmekymppinen nainen oli aiemmin keksinyt blogilleen nimen. Tälläinen olo minulla on ollut jo pidempään ja siksi se tuntui myös hyvältä nimeltä blogille.
Kun nyt mietin näitä ammatillisia asioita, kuten tähän elämänvaiheeseen kuuluu, tuntui vähän tyhmältä lukea että nelikymppisille tulee yleensä vielä vahvempi tarve hakea oma ala. Miksi tämä asia on ihmisen kahlattava läpi joka kymmenes vuosi, eikö kerran elämässä riittäisi? Monet muut eläimet elävät elämänsä paljon helpommin, alitajunnan ohjaamina vaiston varassa läpi elämän. Ihminen vaan jää funtsimaan kaikennäköistä, vaikka asiat olisivat periaatteessa ihan hyvin ja vain siksi, että on sellainen kehitysvaihe menossa.
Lisäksi ihmettelen että miksi tästä ei kirjoiteta tai puhuta enemmän? Yksikään tuttuni ei ole ääneen näitä pohtinut, vaikka ympärilläni on kymmenittäin kolmekymppisiä, pitäiskö niille kertoa että Lampikosken mukaan niiden kuuluisi näitä pohtia?
Uranvaihtoon liittyen löysin myös hauskan kirjan Elämän Muutos – hyppy uudelle uralle. Kirja on Salla Korpelan kirjoittama, aika kevyt ja nopea lukuinen. Hauska lukea miten erilaisista töistä ihmiset haluavat pois ja millaisista uusista ympyröistä he itsensä löytävät. Vähän salaa toivoisi että itse päätyisi johonkin jatko-osaan kertomaan omasta rohkeasta hypystään uudelle uralle. Sitä ennen olisi vielä muutama sata askelta otettavana.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Energiapihin asumisen kustannukset
Kun työrintamalla ei ole mitään uutta, niin kirjoittelenpa sitten jostain muusta mielen päällä olevasta.
Alku viikosta Aamulehdessä oli artikkeli energiapihistä asumisesta, juttua ei valitettavasti löydy linkitettäväksi, mutta pääpiirteissään se kertoi nelihenkisen perheen asumisvalinnasta ja energian säästämisestä. Luin juttua mielenkiinnolla, sillä energiaa säästämällä voi säästää sekä luontoa että rahaa. Rahan säästyminen merkitsee taas vähemmän työtä tehtäväksi.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi hintaan, jutussa kerrottiin ettei talon rakentaminen ole erityisen kallista. Peruspuuelementtitaloon verrattuna hintaa tulee n. 90e/neliö lisää. Kun kyse on reilun sadan neliön talosta niin voi laskea että lisälaskua tulee n. 12 000e. Saa reilusti säästää sähköä, että saa tuon summan täyteen. Kohtuullistajana huomaan usein myös laskevani kuinka monta työtuntia kyseinen lisälasku toisi. Summa tulisi lisäksi rahoittaa lainarahalla, jolloin maksetavaksi tulisivat myös korot. Taitaisi tulla ylimääräinen työvuosi tehtäväksi.
Sitten juttua eteenpäin, kuinka vähän tämä ihmetalo sitten sitä sähköä kuluttaa vai tuottaako se jopa sitä. Ehei pariskunnan ensimmäisen vuoden sähkölasku oli yli 12000kwh/v ja tähtäsivät 8000-10000kwh/v kulutukseen. Ei olisi kannattanut meillä. Meidän peruspuuelementtitalo kun kuluttaa jo nyt tuon 10000kwh/v.
Tämä energiatalo oli onneksi vasta pilottitalo, ehkä talotehtailijat seuraavaksi keksivät sellaisen talon joka ihan oikeasti vähentää energiankulutusta.
Ai niin, pohtihan perhe jutussa energiankulutustaan muutenkin. Käyvät nykyisin saunassa koko perhe kerralla, niin ei tarvitse montaa kertaa lämmittää. Jäin miettimään kuinka he olivat aiemmin saunoneet, koska lapset olivat 2 viikkoa ja 2 vuotta vanhoja. Olivatko laittaneet kaksi vuotiaan yksin saunaan? vai olivatko aikuiset ujoja kun eivät yhdessä olleet voineet aiemmin mennä. Ehkä toiset säästävät energiaa vaan eri tavalla kuin minä.
Alku viikosta Aamulehdessä oli artikkeli energiapihistä asumisesta, juttua ei valitettavasti löydy linkitettäväksi, mutta pääpiirteissään se kertoi nelihenkisen perheen asumisvalinnasta ja energian säästämisestä. Luin juttua mielenkiinnolla, sillä energiaa säästämällä voi säästää sekä luontoa että rahaa. Rahan säästyminen merkitsee taas vähemmän työtä tehtäväksi.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi hintaan, jutussa kerrottiin ettei talon rakentaminen ole erityisen kallista. Peruspuuelementtitaloon verrattuna hintaa tulee n. 90e/neliö lisää. Kun kyse on reilun sadan neliön talosta niin voi laskea että lisälaskua tulee n. 12 000e. Saa reilusti säästää sähköä, että saa tuon summan täyteen. Kohtuullistajana huomaan usein myös laskevani kuinka monta työtuntia kyseinen lisälasku toisi. Summa tulisi lisäksi rahoittaa lainarahalla, jolloin maksetavaksi tulisivat myös korot. Taitaisi tulla ylimääräinen työvuosi tehtäväksi.
Sitten juttua eteenpäin, kuinka vähän tämä ihmetalo sitten sitä sähköä kuluttaa vai tuottaako se jopa sitä. Ehei pariskunnan ensimmäisen vuoden sähkölasku oli yli 12000kwh/v ja tähtäsivät 8000-10000kwh/v kulutukseen. Ei olisi kannattanut meillä. Meidän peruspuuelementtitalo kun kuluttaa jo nyt tuon 10000kwh/v.
Tämä energiatalo oli onneksi vasta pilottitalo, ehkä talotehtailijat seuraavaksi keksivät sellaisen talon joka ihan oikeasti vähentää energiankulutusta.
Ai niin, pohtihan perhe jutussa energiankulutustaan muutenkin. Käyvät nykyisin saunassa koko perhe kerralla, niin ei tarvitse montaa kertaa lämmittää. Jäin miettimään kuinka he olivat aiemmin saunoneet, koska lapset olivat 2 viikkoa ja 2 vuotta vanhoja. Olivatko laittaneet kaksi vuotiaan yksin saunaan? vai olivatko aikuiset ujoja kun eivät yhdessä olleet voineet aiemmin mennä. Ehkä toiset säästävät energiaa vaan eri tavalla kuin minä.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Roskat ja raha
Joulun aikaan tuli roskaa, onneksi vähemmän kuin yleensä sillä pukki toi vähemmän tavaraa kuin aiemmin (kohtuullistajan ensimmäinen joulu). Muistan kuinka aiemmissa kodeissamme taloyhtiöiden roskakatokset pullistelivat roskaa joulun jälkeen, vaikka roska-auto vieraili tihennetysti. Pakkausmateriaalia ja vanhaa tavaraa kertyi käsittämättömät määrät. Sekajäteastiat olivat kukkuroillaan myös siksi etteivät läheskään kaikki naapurit kierrättäneet edes niitä roskia joihin oli astia sekajätepöntön vieressä.
Huono omatunto toisten huonosta lajittelusta jäi kuitenkin vanhaan asuntoon, omakotitaloasuja vastaa vain omista roskistaan. Minut on lapsesta asti opetettu kierrättämään, se sujuu täysin rutiinilla ilman vaivaa. Tällä hetkellä kierrätän paperin, kartongit, metallit, lasit ja paristot (unohtuikohan tästä jokin). Lisäksi komposti tekee ruuantähteistä multaa ja puut poltetaan takassa lämmöksi. Lopputuloksena kierrätyksestä syntyy pieni jätelasku ja jonkin verran myös hyötyä.
Työpaikan kahvipöydässä kuulin että jätehuollonlaskut ovat muiden mielestä halpoja, etenkin kesäisin tyhjennysväli kuulemma kannattaa pitää viikossa ettei jätteet ala haisemaan, lisäksi astia täyttyy nelihenkiseltä perheeltä nopeasti. Minulla on vähän erilaisia kokemuksia. Ensinnäkin yksi tyhjennys maksaa 5 euroa, se ei kuulosta paljolta, mutta tekee vuodessa 260 euroa viikon tyhjennys välillä. Jäteastia ei ala haisemaan edes kuukauden tyhjennysvälillä, kun astiaan ei laita kompostiin kuuluvaa tavaraa tai ylipäätään laittaa sinne todella vähän tavaraa. Meidän nelihenkiselle perheelle kuukauden väli on paras, se on itseasiassa pisin väli minkä pystyi tilata. Koska astiamme ei silti täyty täysin, sovimme ettei uuden naapuripariskunnan tarvitse hankkia omaa roskakatosta vaan he voivat tuoda meille roskansa. Maksamme jätekulut puoliksi ja perheemme maksaa roskasta 30 euroa vuodessa, 2,5 euroa kerralta.
Ajattelevaisen työkaverini on tehtävä 230 euron edestä enemmän työtä vain maksaakseen roskista, voi miettiä kuinka järkevää se on. Taloyhtiöasujia säälin, joka yhtiöstä löytyy liian monta sellaista jotka eivät välitä, joita ei kiinnosta ja jotka ei jaksa. Tai hetkinen, jaksavat he kyllä valittaa että vastike on liian suuri mutta eivät osaa laittaa yhtäläisyysmerkkiä käytöksensä ja rahasumman väliin.
Huono omatunto toisten huonosta lajittelusta jäi kuitenkin vanhaan asuntoon, omakotitaloasuja vastaa vain omista roskistaan. Minut on lapsesta asti opetettu kierrättämään, se sujuu täysin rutiinilla ilman vaivaa. Tällä hetkellä kierrätän paperin, kartongit, metallit, lasit ja paristot (unohtuikohan tästä jokin). Lisäksi komposti tekee ruuantähteistä multaa ja puut poltetaan takassa lämmöksi. Lopputuloksena kierrätyksestä syntyy pieni jätelasku ja jonkin verran myös hyötyä.
Työpaikan kahvipöydässä kuulin että jätehuollonlaskut ovat muiden mielestä halpoja, etenkin kesäisin tyhjennysväli kuulemma kannattaa pitää viikossa ettei jätteet ala haisemaan, lisäksi astia täyttyy nelihenkiseltä perheeltä nopeasti. Minulla on vähän erilaisia kokemuksia. Ensinnäkin yksi tyhjennys maksaa 5 euroa, se ei kuulosta paljolta, mutta tekee vuodessa 260 euroa viikon tyhjennys välillä. Jäteastia ei ala haisemaan edes kuukauden tyhjennysvälillä, kun astiaan ei laita kompostiin kuuluvaa tavaraa tai ylipäätään laittaa sinne todella vähän tavaraa. Meidän nelihenkiselle perheelle kuukauden väli on paras, se on itseasiassa pisin väli minkä pystyi tilata. Koska astiamme ei silti täyty täysin, sovimme ettei uuden naapuripariskunnan tarvitse hankkia omaa roskakatosta vaan he voivat tuoda meille roskansa. Maksamme jätekulut puoliksi ja perheemme maksaa roskasta 30 euroa vuodessa, 2,5 euroa kerralta.
Ajattelevaisen työkaverini on tehtävä 230 euron edestä enemmän työtä vain maksaakseen roskista, voi miettiä kuinka järkevää se on. Taloyhtiöasujia säälin, joka yhtiöstä löytyy liian monta sellaista jotka eivät välitä, joita ei kiinnosta ja jotka ei jaksa. Tai hetkinen, jaksavat he kyllä valittaa että vastike on liian suuri mutta eivät osaa laittaa yhtäläisyysmerkkiä käytöksensä ja rahasumman väliin.
Kaksi suuntaa
Unelmoinnin seurauksena päätin että opiskelen itselleni uuden ammatin joka sopii minulle ja jossa viihdyn. Keskustelin alan ihmisten kanssa, tutustuin paikan päällä ja luin netistä aiheeseen liittyviä tekstejä. Otin selvää koulutuksesta ja sain selville että opinnot voisi aloittaa helmikuussa. Ihanaa, asiat etenevät vaikka työtä kaikki vaatiikin. Lähtisin vain etenemään määrätietoisesti suunnitelman mukaan ja kolmen vuoden päästä, voisin tehdä leppoisampia töitä.
Sitten kollega kuiski että voisi olla kiinnostavia tehtäviä, kuulin uudistuksista ja muutoksista nykyisessä työpaikkassani. Olisikin ehkä mahdollista vaihtaa tehtäviä, vaikka se vielä kuukausi sitten oli aivan mahdotonta. Kaikki selviäisi alkuvuodesta, en kertonut että minulla on muita suunnitelmia.
Nyt olen taas aivan päästä pyörällä mitä tehdä. Kun vielä viikko sitten suunta oli tiukasti eteenpäin, niin nyt pitäisikin kääntää suuntaa 180 astetta. Kai katson vielä tämän kortin ja lykkään unelmaa puolella vuodella, ei se siinä vielä ulottumattomiin katoa. Voin sillä välin lukea kaikki kirjaston alaan liittyvät kirjat ja julkaisut, onpahan sitten helpompi lähteä kursseja suorittamaan.
Yksi tuttavakin kertoi kuinka hän on avoimessa opiskellut jo perusopinnot toiselta alalta ja heti kun nykyinen työ alkaa maistua puulta niin jatkaa opinnot loppuun. Hän on ikäänkuin pedannut jo uuden elämän valmiiksi tai ainakin vetänyt lakanan paikalleen. Kai minäkin voisin kokeilla tehdä kerrankin jotain päätöksiä ajan kanssa ja rauhassa, ehkä.
Nyt suuntaan ajatukset ensi kesään ja kasvimaalle. Nyt on vuoden paras aika lainata kirjastosta puutarhakirjoja ja -lehtiä, sillä ne ovat kaikki paikoillaan. Parin kuukauden päästä pääseekin istuttamaan jo ensimmäiset tomaatit ja muuta aikaiset siemenet. Lumen alta toki on hankala hahmottaa missä viime kesänä perustetut uudet penkit sijaitsevat, mutta sieltä se kesä tulee minuutti kerrallaan.
Sitten kollega kuiski että voisi olla kiinnostavia tehtäviä, kuulin uudistuksista ja muutoksista nykyisessä työpaikkassani. Olisikin ehkä mahdollista vaihtaa tehtäviä, vaikka se vielä kuukausi sitten oli aivan mahdotonta. Kaikki selviäisi alkuvuodesta, en kertonut että minulla on muita suunnitelmia.
Nyt olen taas aivan päästä pyörällä mitä tehdä. Kun vielä viikko sitten suunta oli tiukasti eteenpäin, niin nyt pitäisikin kääntää suuntaa 180 astetta. Kai katson vielä tämän kortin ja lykkään unelmaa puolella vuodella, ei se siinä vielä ulottumattomiin katoa. Voin sillä välin lukea kaikki kirjaston alaan liittyvät kirjat ja julkaisut, onpahan sitten helpompi lähteä kursseja suorittamaan.
Yksi tuttavakin kertoi kuinka hän on avoimessa opiskellut jo perusopinnot toiselta alalta ja heti kun nykyinen työ alkaa maistua puulta niin jatkaa opinnot loppuun. Hän on ikäänkuin pedannut jo uuden elämän valmiiksi tai ainakin vetänyt lakanan paikalleen. Kai minäkin voisin kokeilla tehdä kerrankin jotain päätöksiä ajan kanssa ja rauhassa, ehkä.
Nyt suuntaan ajatukset ensi kesään ja kasvimaalle. Nyt on vuoden paras aika lainata kirjastosta puutarhakirjoja ja -lehtiä, sillä ne ovat kaikki paikoillaan. Parin kuukauden päästä pääseekin istuttamaan jo ensimmäiset tomaatit ja muuta aikaiset siemenet. Lumen alta toki on hankala hahmottaa missä viime kesänä perustetut uudet penkit sijaitsevat, mutta sieltä se kesä tulee minuutti kerrallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)