oma väri, loma ja elämä

Hei kaikille! Ajattelin pitää pienen kesätauon, vähän niinkuin lomaa blogista. Oli kamalan paljon kaikkea tekemistä puutarhan, perheen ja työn kanssa ja sitten olikin jo syksy pitkällä. Nyt kun sato on korjattu ja illat pimenee on taas aikaa kirjoittaa.

Hiusprojekti on edennyt kesän aikana kivasti, itseasiassa projekti on valmis! Ei ole enää lainkaan hiusväriä päässä. Viimeisen kampaajakäynnin jäljiltä tukka on toki aika napakan polkkamittainen. Käsittämätöntä että minulla on hyvänvärinen ja hyväkuntoinen tukka ihan itsestään.

Elämä hymyilee muutenkin, työkuvioissa on tullut pieniä kivoja muutoksia. Uudet työkuviot ovat stressittömämpiä ja koen että olen menossa pitkän tuskailun jälkeen oikeaan suuntaan.

Tavataan taas pian!

Kuumeilua

Kesän korvalla on liikkeellä kaikenlaista kuumetta,  päiväkodissa on tietysti ihan tavallista nuhakuumetta tarjolla, mutta aikuisille onkin sitten useampia variaatioita tyrkyllä. Ainakin seuraaviin kuumeiluihin olen törmännyt: Yhdellä ystävällä on vauvakuume ja toisella matkakuume, lisäksi yhdellä työkaverilla on moottoripyöräkuume ja toisella autokuume. Kuumeilu aiheuttaa ihmisessä vakavia oireita, se haittaa keskittymistä muihin asioihin, vie yöunet ja vapaa-aika kuluu selaillessa alan julkaisuja ja nettisivuja. Ihmisen valtaa pakonomainen tarve saada kuumeen kohde ja hullun kiilto silmissä etenemme lähemmäs haluamaamme.

En ole pekkaa pahempi, minullakin on kuume, nimittäin kanakuume. En edes tiennyt että tälläinen  on mahdollista saada ja aika huvittuneiksi olen kanssaihmiset saanut kun olen tästä kertonut. En voi kuitenkaan itselleni mitään, haluan kanan tai pari ja komean kukon. Tarkemmin ajatellen tämä on ihan luonnollinen jatkumo omavaraisuuteen pyrkiessä ja sopii hyvin eläinrakkaalle luonteelleni. Vähän jo kanalan piirustuksia suunnittelinkin ja tästä voisi tulla sopiva projekti ensi kesälle.Tämän kesän projektit on jo lukkoon lyöty, tarkoituksena on  saada muutama marjapensas lisää sekä uusi liiteri.

Tällaista tällä kertaa, kot kot vaan kaikille lukijoille!

Kulutuskriittiseltä planeetalta päivää!

Joku vuosikymmen sitten kohistiin kuinka naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista, esiin tuotiin sukupuolten välisiä käyttäytymiseroja. Minusta tuntuu aika usein että olen vielä joltain aivan muulta planeetalta, ainakin kulutuksen suhteen.

Viime aikoina olen osallistunut keskusteluihin erilaisissa tilaisuuksissa ja kokoontumisissa. Mukana on ollut ikäisiäni kouluttautuneita ja työssäkäyviä ihmisiä. Mistä he puhuvat, no siitä mitä he haluavat ja mitä aikovat ostaa seuraavaksi. Kuluttaminen on ilmeisesti joko helppo puheenaihe tai sitten ihmiset ihan oikeasti haluavat vain ostaa, ostaa ja ostaa. Aika usein tyydyn seuraamaan hiljaa vierestä näitä keskusteluja, mutta joskus on kiva kertoa oma ajatus, siis se etten aio hankkia tätäkään puheenaiheena sillä hetkellä olevaa tuotetta. Ihmiset menevät tästä ihan oudoiksi, he alkavat hullunlailla perustelemaan sitä miksi heidän (ja myös muiden) on aivan välttämätöntä ostaa se tuote ja vetävät muut samanmieliset mukaan niin että jään mielipiteineni yksin. On ilmeisen outoa jos ei halua koko ajan ostaa kaikkea mahdollista mitä keksitään myydä.

Tässä muutamia yleisimpiä asioita joita muut ovat viime aikoina himoinneet, minä en:

• Uusi auto, itse mietin kuumeisesti kuinka pääsisin omastani eroon
• Uusia vaatteita koska vanhat on jo pois muodista, itselläni on koko kaappi täynnä ehjiä vaatteita ei tarvitse siis vaivautua.
• Uusia meikkejä, ainakin kynsilakka, meikkivoide, hajuvesi ja aurinkovoidetta. Minä pysyttelen varjossa ja kynnet saa olla ihan naturel.
• Kännykkä. Pakko saada uusi, edellinen on jo vuoden vanha ja siinä ei ole nopeinta webbiliittymää. Tunnustetaan olen harkinnut tätä itsekin, tosin ihan perusmallia. En kuitenkaan siksi että pitäisi päivittää uudempaan vaan koska kuulokkeessa on välillä omituista rätinää, toivottavasti kuitenkin pärjään nykyisellä vielä tovin.
• Muu elektroniikka kuten televisio, tietokone ja pelikonsolit. Jätän väliin nämäkin, ovat epäkäytännöllisiä kasvimaalla.
• Matka, "Oltiin talvilomalla Thaimaassa ja tää kevät on ollut niin rankka että mietittiin miehen kanssa kesälomaksi jotain kivaa reissuu, mut ei osata päättää mentäiskö tänä kesänä Kreikkaan vai Italiaan". Suomessa on kesällä lämmintä (ainakin lämpimämpää kuin talvella) ja aurinkokin paistaa läpi yön, enkä ole edes viitsinyt stressata viime aikoina.

Ostamattomuudessa on monia hyviä puolia, tässä muutamia:

• Jää rahaa säästöön, voi hymyillä matkalla pankkiin
• On aikaa. Aika usein minulta kysytään miten ihmeessä ehdin tehdä kaiken sen mitä vapaa-ajallani puuhailen. Ajankäytön tehokkuuden lisäksi minulla menee todella vähän aikaa ostoksiin, kun en luuhaa shoppailemassa.
• Ei tarvitse hävittää tavaraa. Muut tuskailevat myös sitä kuinka heidän pitäisi taas raivata kaappeja, varastoa, lastenhuone, minun ei tarvitse kun ei ole mitä raivata.
• Luonto säästyy ja saa hyvän omantunnon.

Ja vielä yksi kuluttamiseen liittyvä hauska hehkutus:
Ystävätär kehui takkiaan miten se oli ollut tosi kallis ja siksi laadukas, oli jo seitsemättä vuotta käytössä. Olin hiljaa vieressä Halpahallin kahdeksan vuotta vanhoissa farkuissa ja jonkun marketin kymmenen vuotta vanhassa takissa. Molempien ostohinta yhteensä 30€, olivat nähtävästi kestäneet ihan yhtälailla.

Olenko planeetallani ihan yksin vai missä ovat kaikki muut kulutuskriittiset ihmiset?

Luulitko olevasi kriittinen kuluttaja, markkinat löysivät sinut jo

Emme tarvitse sitä kaikkea tavaraa mitä meille tyrkytetään. Ihminen pärjää paljon vähemmälläkin. Kun vähentää kuluttamistaan ja lakkaa ostamasta, on yllättävää ettei rahaa jää säästöön yhtään aiempaa enempää vaikka tulot olisivat samat. Hitaampaan elämää tavoitellessaan on tarjolla paljon tuotteita ja palveluita joihin voit käyttää vapautuneet rahasi. Markkinamiehet ovat hyvin kuulolla mitä downshiftaavat naiset haluavat. Tässä muutamia viime aikoina kasvaneita kulutustapoja, joihin moneen olen itsekin sortunut.

Omavaraisuus ja puutarha

Halu tietää mistä ruoka tulee, varmistaa ruoan alkuperä ja puhtaus. Tästä on seurannut puutarhakauppojen lisääntyminen sekä isoina marketteina, että nettikauppoina. Puutarhavälineisiin, siemeniin ja taimiin saa upottua rahaa niin paljon kuin haluaa. Saatavilla myös kirjallisuutta, neuvontaa ja kursseja.

TSI ja käsityöt

Kun olin lapsi, äitini ja monen ystävieni äidit ompelivat vaatteet meille, koska se oli halpaa. Myös nykyisin on trendikästä tehdä itse omannäköisiä vaatteita ja tuunata vanhoja. Tämän seurauksena on tullut paljon erilaisia nettimyymälöitä vanhojen kivijalkaliikkeiden rinnalle. Onko ompeleminen ja materiaalit halpoja, eivät ole. Kankaat maksavat moninkertaisesti enemmän kuin valmis vaate kaupassa. Itse tekeminen on kivaa, mutta kallista.

Ruoka ja kokkaus

Ruokaa rakkaudella, luomusti ja parhaista raaka-aineista. Toki, sanoo elintarviketeollisuus. samalla kun olutlitran hinta on laskenut maitoa halvemmaksi ja monet valmisateriat euron pari, maksavat raaka-aineet enemmän kuin ikinä, ainakin luomu, reilu-kauppa, kala jne. Tiedetään, että näiden tuottaminen on kalliimpaa ja markkina on kapeampi, mutta oma järjenjuoksuni ei pysty käsittämään kokonaan tätä. Kuinka Norjassa pyydetyn kalan kuljettaminen kaukoitään perattavaksi ja tuominen takaisin kalapuikkona pakasteena voi olla kilohinnaltaan halvempaa kuin kotimainen tuore kala, kuinka ahneita kalastajat ovat?

Koti ja sisustus

Koska et enää matkusta tai juokse shoppailemassa, olet varmaan paljon kotona? Tähän apuaan tarjoaa huonekaluliikkeet, mainostelevisio, kirjakustantamot, lehtitalot ja aina reilu rakennusteollisuus. Kyllähän elämän tärkeimpään sijoitukseen kannattaa satsata, eikö? Ikinä ei ole ollut näin kalliita asuntoja ja näin paljon design-huonekaluja.

Henkinen tasapaino

Pehmeälläkin puolella osataan vastata hidastajan huutoon. Haluatko itsesi kuntoon ja balanssiin? On terapiaa, life-coachingia, kursseja, koulutuksia, kirjoja, lehtiä ja lukematon määrä luontaisvaihtoehtohoitoja.

Mihinköhän sitä laittaisi tänään rahansa? Ostamisesta kokonaan kieltäytyminen ja lainaaminen tuntuvat ainoalta tavalta juosta karkuun markkinavoimia.

Kaikki onkin jo keksitty

Kun aloin painia päämäärättömänä ja väsyneenä hankalassa elämäntilanteessa aloin oivaltaa uusia asioita. Ne koskivat kohtuullisuutta, hitaampaa tapaa elää ja kaikkinaisen tasapainon sekä uuden suunnan etsimistä. Mutta kappas, eipä tämä ollutkaan uutta, mitä enemmän kahlaan kirjoja, lehtiä ja internetin palstoja sitä enemmän löydän kaltaisiani ja kun keksin uuden ajatuksen on se kirjoitettu jo vuosia sitten.

Taitaa olla niin että sitä näkee aina ne asiat jotka ovat itselle ja omalle kehityskaarelle tärkeitä. Ihan niin kuin silloin kun aloimme toivoa lasta aloin yhtäkkiä nähdä joka puolella lastenvaunuja ja vauvamahoja. Erikoista miten voi olla sokea niille asioille joita ei ole valmis vastaanottamaan ja kuin salamaniskusta ne ympäröivätkin sinua joka puolelta.

Jos nuorena luulinkin aikuisuuden olevan sitä että ollaan valmiita ja kaikki oppiminen päättyy, alan oivaltaa olleeni väärässä. Opeteltavia asioita taitaa olla loputtomasti ja opit juuri sen mikä on tarpeen kulloinkin.

Ihanasti sanottu: Luin lapsille iltasaduksi Thorbjörn Egnerin "Kasper, Jesper ja Joonatan- Kolme iloista rosvoa"-kirjaa siinä oli kohta mikä kuulosti valloittavan ihanalta. Kohdassa jossa vietetään Kardemumman päivää sanotaan "Aurinko paistoi ja talot oli koristeltu kukkasin ja lipuin ihanassa suvisäässä. Lapsilla oli lupaa koulusta ja aikuisilla oli lupaa itsestään." Minäkin haluan lupaa itsestäni!

Miten voi syödä hyvällä omalla tunnolla?

Yksi lempiohjelmistani on Tanskalainen maajussi (FST5 perjantai iltaisin ja uusinta lauantaina päivällä). On ihana seurata taitavaa ihmistä, joka on hyvin lähellä saavuttaa täydellisen omavaraisuuden. Omavaraisuus on yksi haaveistani. Kuolisin kuitenkin nälkään jos joutuisin elämään kuten Frank, koska viherpeukaloni on toistaiseksi ollut keskellä kämmentä. Viime kesän sadolla olisi tuskin eletty joulukuuhun saakka.

Toinen syy miksi kuolisin nälkään on, että Frankin tilalla myös kaikki liha tuotetaan itse. Eläinten hoitaminen sujuisi epäilemättä, mutta en pystyisi hyväsydämisyyttäni tappamaan yhtään eläintä. Minusta on hienoa että se liha minkä syö kasvaa hellästi ja hyvinvoiden, ja sitä tuotetaan vain sen verran mitä tarvitaan. Itse en kuitenkaan pystyisi, syömään eläintä joka on kasvanut kanssani. Onkohan siis ihan oikein syödä myöskään lihaa jonka joku muu on tappanut puolestani.

Siispä pohdin pitäisikö minun ryhtyä kasvissyöjäksi. Sehän on edullista ja kestävän kehityksen kannalta kannatettavaa. Mitä jos söisi vain sitä lihaa minkä voisi itse tappaa. Ahvenelta voisin kolkata tajun ja perata soppaan. Kalaa voisin siis syödä. Munia ehkä myös, jos kana saisi kuolla vanhuuttaan. Lehmät, siat ja muut isot nisäkkäät jäisivät kyllä automaattisesti laskuista pois.

Toistaiseksi jauhelihapakkaus on tuntunut turvallisen kasvottomalta, mutta jos joutuisin Frankin tilalle minulle jäisi käteen vain kala, muna ja porkkana. Pitää vähän sulatella tätä.

Ilman oleminen on ilmaista

Olen monesti aiemmin tuskaillut sitä kuinka kaikki on niin kallista, koko ajan pitäisi tehdä enemmän rahaa että saisi sen mitä haluaisi hankkia. Siksi olen päättänyt keskittyä vain sellaiseen mitä välttämättä tarvitsen. Aina kun havahdun ” tämän haluaisin”-ajatuksen äärelle, kysyn itseltäni tarvitsenko sitä todella. Monesti jää tavarat ostamatta.

Se että pystyy arvostamaan itseään ilman kaikkea sitä mitä muilla on ja olemaan erilainen, vaatii aluksi ponnisteluja, mutta on pidemmän päälle palkitsevaa.

Ilmainen on ihanaa ja vähemmän tavaraa ja tavoitteita= vähemmän murheita

Hienoa huomata että tavoittelemalla vähemmän ja pienempää, myös murheet ja huolet pienenevät vähintään samassa suhteessa. Ostamattomuudestakin saa onnellisen olon.