Luin Timo Lampikosken kirjan Hidasta – ajan käytön valinnat arjessa ja työssä. Kirja avasi kiireen syitä ja seurauksia, se pisti ajattelemaan omaa tilannetta ja kannusti viemään tilannetta eteenpäin. Jos kriisin hyppää yli niin sen löytää edestään vähän myöhemmin. Siispä nämä myllerrykset on vaan kahlattava läpi. Suosittelen lukemaan jos ajankäyttö mietityttää.
Hauska kohta oli se että Lampikoski kirjoitti kolmekymppisille tulevan sellainen olo, että kompassi on sekaisin, ettei ole varma suunnasta. Aika osuvasti yksi kolmekymppinen nainen oli aiemmin keksinyt blogilleen nimen. Tälläinen olo minulla on ollut jo pidempään ja siksi se tuntui myös hyvältä nimeltä blogille.
Kun nyt mietin näitä ammatillisia asioita, kuten tähän elämänvaiheeseen kuuluu, tuntui vähän tyhmältä lukea että nelikymppisille tulee yleensä vielä vahvempi tarve hakea oma ala. Miksi tämä asia on ihmisen kahlattava läpi joka kymmenes vuosi, eikö kerran elämässä riittäisi? Monet muut eläimet elävät elämänsä paljon helpommin, alitajunnan ohjaamina vaiston varassa läpi elämän. Ihminen vaan jää funtsimaan kaikennäköistä, vaikka asiat olisivat periaatteessa ihan hyvin ja vain siksi, että on sellainen kehitysvaihe menossa.
Lisäksi ihmettelen että miksi tästä ei kirjoiteta tai puhuta enemmän? Yksikään tuttuni ei ole ääneen näitä pohtinut, vaikka ympärilläni on kymmenittäin kolmekymppisiä, pitäiskö niille kertoa että Lampikosken mukaan niiden kuuluisi näitä pohtia?
Uranvaihtoon liittyen löysin myös hauskan kirjan Elämän Muutos – hyppy uudelle uralle. Kirja on Salla Korpelan kirjoittama, aika kevyt ja nopea lukuinen. Hauska lukea miten erilaisista töistä ihmiset haluavat pois ja millaisista uusista ympyröistä he itsensä löytävät. Vähän salaa toivoisi että itse päätyisi johonkin jatko-osaan kertomaan omasta rohkeasta hypystään uudelle uralle. Sitä ennen olisi vielä muutama sata askelta otettavana.
Kiitos kirjavinkeistä, laitoin ne ylös omaan listaani luettavien kohtaan.
VastaaPoistaKumman monesti näissä keskitytään aina työhön - pitäisi löytää se oma _ala_? Ikään kuin työ olisi tärkein ja isoin elämäämme ohjaava tekijä? Toki se on monella tapaa tärkeä, mutta voi myös olla onnellinen työssä, joka ei herätä kummempia intohimoja suuntaan tai toiseen, vain ansaintamielessä. Minusta ihmiset, olivat minkäikäisiä vain, pohtivat hyvinvointiaan, arvojaan, tavoitteitaan, henkistä puoltaan. Siinä työ on usein vain "väline", jota vaihtamalla saatetaan saavuttaa asioita, joita arvot tai toiveet halajavat. Totta kai on kiva jos voi tehdä mieluisaa työtä, mutta ei sen tarvitse olla mikään mieletön onnela, haaveiden toteuma, just "se mun oma juttu"! Kirjoitinkin tästä viime elokuussa blogissani. En usko työn pelkästään tuovan hyvinvointia ja onnea (sen enempää kuin "maallemuuton" tms.), vaikka se olisi miten kutsumustyö.
Hieno pohdinta, paljon niitä asioita joita itsekin olen ajatellut. Ongelmana on että oma työni on kohtuullisesti ristiriidassa itseni kanssa ja lisäksi sitä pitää tehdä koko persoonalla ja se on aika raskasta. Taidankin seuraavaksi kirjoittaa millaisiin ongelmiin olen törmännyt.
VastaaPoistaLueppa myös sellainen kirja kuin Irti oravanpyörästä (Kaarina Davis). Se oli itselleni tosi avaava kokemus ja siinä oli tavallaan kirjoitettuna paperille monta sellaista ajatusta mitä en osannut itse valmiiksi asti ajatella, ne vain pyöri sekalaisena soppana mielessä.
VastaaPoistaOlen muuten tässä lukenut läpi blogiasi jonka löysin Minimalistin kautta ja täytyy sanoa, että olen kyllä aivan samoja asioita käymässä läpi kuin sinäkin. Toisaalta tein jo yhden hypyn kun lähdin vuodenvaihteessa kaupan kassalta yrittäjäksi, mutta nyt olenkin sitten jo ex-yrittäjä ja taas mietin että mitähän tässä keksisi...
Ja hei, olen muuten kohta nelikymppinen.. =D ja käymässä läpi sitä "mikä minusta tulee isona" -juttua. Se jäi varmaan 3-kymppisenä käymättä kun silloin olin niin sidoksissa kotiin neljän pienen lapsen kanssa.
ja tietysti myös luettavaksi Marikka Bergmanin Pientä elämää etsimässä, jollette ole jo lukeneet.
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista tietää Helistä, miksi ja miten yrittäjyydestä tuli noin lyhyt pätkä? Yleensähän uuden yrityksen käyntiin saattaminen vie muutaman vuoden.